Merrun puikoilla

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

2011-12-22T13:49:00.003+02:00

Herätys oli yövuoron jälkeisen horroksen jälkeen melko karu, kun ovikelloa soitettiin vallan vimmatusti ja koira tuntui tappelevan hunnilaumaa vastaan. Mutta siellä olikin vain ystävällinen postinkantaja pakettinsa kanssa. Sain paketin!

Snyni paljastui. Hän oli Karoliina blogista Elämän karusellissa. Kiitos Karoliina, olet ollut ihana sny. Ja viimeinen paketti oli ihanaakin ihanampi. Siis ihan megaihana. Olen käynyt painelemassa lankavyyhtejä kotiväen poskille. "kokeile kuinka ihanan pehmeää lankaa, mitähän tästä raaskii tehdä". Vooin kertoa että nyt tytär käänsi jo päänsä pois päin ja sanoi "joo joo, ihanan pehmoista ja mitähän sinä siitä sitten kutoisit". Joo, kaikki ei voi ymmärtää sitä, että jokin on niin ihanaa, jokin sellainen kuin lanka.

Paketissa oli Gjestalin Tinde-lankaa. Ihanaa harmaata. Ihanaa lankaa. Sanoinko että ihanan pehmeää? Oih... Lisäksi tuoksuvia kynttilöitä, ihanat nappimagneetit koristellussa rasiassaan, heijastin, heijastinnauhaa. Voi, paketti on aivan ihana! Kiitos! Suotta Karoliina itseäsi kortissa soimasit muistamisen vähäisyydestä, olen ollut täysin tyytyväinen ja otettu näistä muistamisista. kiitos vielä kerran p.s Blogisi on muuten tuttu, mutta en ikinä olisi sua snykseni bongannut. Hyvää Joulua.

Olen ollut ahkera muutoinkin kuin palkkatyössä. Opettelin tunisialaisen virkkauksen työkaverini kanssa paikallisessa Taito-shopissa ja voi miten oli mukavaa istuskella siellä kaupan takahuoneessa virkkaamassa. Sorruin luonnollisesti ostamaan lankaa (paljon), mutta ne tulivat mulle joululahjaksi... esittelen ne paremmalla ajalla. Tein myös yhdet lapaset, joista toinen täytyy tosin purkaa kun siitä tulikin sellanen sirpulikirkon kupoli, koin täydellinen blackoutin kärkikavennusten kanssa ja vasta muutaman päivän päästä tajusin minkä virheen olin tehnyt. Sytytys on ollut siis hieman hitaalla..

Parit baskerit on mysö valmiina ja nyt teen tyttärelle lapasia virkkaamalla. Kuvia sitten kun on aikaa kuvata.

Nyt toivotan kaikille rauhallista joulun aikaa, pakkaan laukkuni ja lähden kohti pohjois-Karjalaa. Huomenna mennään illalla kulkemaan Immanuelin mukana ja meidän joulu alkaa sitten siitä.

Joulukuu alkoi!

2011-12-01T14:29:00.008+02:00

Mutta SNY:ni paketin hain marraskuun puolella. Kiitos paketista ihana SNY. Paketti oli talvisen valkoinen, mutta valitettavasti meillä ei ole maa valkoisena, vaikka niin jo kovasti toivoisimme sen olevan. Talvi antaa odottaa tuloaan ja liukkaiden kelien johdosta olemme töissä saaneet kerrata murtuneiden ranteiden, nilkkojen ja lenkkien pre- ja postoperatiivista hoitoa.. Ei kiva.

Sny:ni valkoisesta paketista löytyi Gjestalin Jannea, silmukkamerkkejä, valkosuklaarusinoita ja ihan uutta tuttavuutta Schoppel Wollen Amiga ufach-lankaa. Janneista teen itselleni sukat. Sukkatilanteeni on aika surkea, ohuista langoista tekemäni sukat ovat kyllä ehjiä mutta kulutuksessa kulahtaneita eikä siis ollenkaan kivoja. Joten kohta minulla on uudet valkoiset sukat! Amiga-langasta haaveilen baskeria, jonka mallin tulostin Ravelrystä. Katsotaan nyt miten tässä edetään. Siis toisin sanoen riittääkö into. Mutta SNY:lleni K-I-I-T-O-S ihanasta paketista, jännityksellä odottelen joulukuuta ja kasvoja/ käsiä paketin takana.. Maininta Kajaanista sai mieleni suorastaan melankoliseksi ja Havukka-ahon ajattelija on kirjaston lainauslistalla..

Keskeneräisenä on villaliivi, jonka malli löytyi Novitan viimeisimmästä lehdestä. Malli on ruma. Mutta tytär haluaa sen. Saan tehtyä sitä muutaman sentin kerrallaan ja sitten pitää taas heittää pois. Malli on ruma, laatikkomainen ilman mitään muotoiluja. Tähtikuvio menettelee, mutta se on ruma. Lisäksi tytär halusi liivin mustavalkoisena, joka jotenkin lisää rumuuden tunnetta. Mutta..teinit ovat teinejä ja turhaa tehdä tyttärelle klassikkomalleja kun mieli halajaa mustaa muotia..

Jotakin valmistuneita kuitenkin sitten edellisen postauksen.

Pikkupojan sukat. Koko 25 tai ehkä hieman reilu 25. Langan nimestä muistan nimen Silja. Lanka on sukkalankaa ja sain kulutettu koko 50 gramman kerän. Väri on toki kirkkaampi kuin kuvassa, ihan kunnon ruskan sävyt.

Matto Lilli-ontelokuteesta. Malli taitaa olla Kauhavan Kangasaitan sivuilta. Täytyy myöntää, että ranteet huusi hallelujaa viimeisillä kierroksilla..Matosta tuli kiva. Voisin tehdä toisenkin. Työkaverini haaveili tällaisesta joulukuusen matosta, rohkaisin tekemään ja lupasin vertaisapua. Joku taisi innostuakin. Sittemmin mietimme mitä tehdään matolla, josta alkoikin tulemaan kuppimallinen? No riippukeinu, iso lehtikaivo (kori), miehensaalistusansa ja toki myös sellainen pussukka johon voisi mennä vetaista vetanarulla suun suppuun ja olla piilossa koko maailmaa..

Liisanlilja-huvi. Lanka Novitan RoseMohairia. Samassa kuvassa voitte kuvitella näkevänne Novitan Puro-porkkanasta tehdyn Liisanlilja-huivin, josta tuli kooltaan hieman pienempi ja jos Purosta saman huivin teen niin suuremmat puikot kehiin (tein nyt 3½ puikoilla). Tästä vaaleansinisestä tuli aika ihana, jäinen. En aio itse käyttää, joten katsotaan joutuuko joku "yllättymään" huivista.. Porkkana on jo jatkanut matkaansa.

Tekeilläkin on jotain.

Sukat. Lanka Seiska Veikkaa. Malli Novitan sukkalehdestä. Sukista pitäisi tulla jalkaan 38 sopivat, ja jostain syystä sukat istuu mun jalkaan parhaimmin. Joko mallineule venyy tai sitten mun jalka on kutistunut. Tosin 42 talvikengät eivät ole yhtään suuret.. No katsotaan. Pakettiin nämäkin menee, en sitten tiedä mihin pakettiin.

Sitten on vaiheessa kämmekkäät. Noron jämistä aloitetut. Molemmat samassa kohdassa menossa ja tähän se sitten jäikin, lanka nimittäin loppui. Nyt sitten kuumeisesti yritän pohtia että millä jatkaisi loppuun??? Kokeilin jo Floricaa, mutta ne eivät istuneet ollenkaan yhteen. En kuitenkaan viitsi ostaa Noro-kerää, koska näihin menee ehkä 25 g lankaa..No jäämme odottamaan miten asia ratkeaa.

Nyt poistun taka-alalle pitämään pienen siestan. Yövuorot kutsuvat.
Mukavaa joulukuuta itsekullekin!

Merru

p.s Valkosuklaarusinat on syömättä, herkuttelen ne ensi yönä kun useimmat teistä nukkuvat.

Pakettipäivä

2011-10-21T09:27:00.006+03:00

Keskiviikkona kun raahauduin puoli kymmenen maissa illalla töistä kotiin, minua odotti pakettipäivä. Tosin sitä ennen ehdin manata ammattini, pyöränlampun, huonon kelin ja erityisen huonot eväät (jotka olin itse tehnyt). Sitten miäs sanoi, että istuhan alas, ota kuppi kuumaa ja katso sinulle on kaksi pakettia. Tytär säestää; KAKSI pakettia, me ei iskän kans saada ikinä paketteja! Ja totta, kaksi pakettia. Voitte varmaan kuvitella kuinka nätisti niitä paketteja siinä availin, silleen sivistyneesti..

Paketti oli Sny:ltäni. Kiitos!
Lanka on Langyarnsin Merinoa, ja ei mitä tahansa merinoa vaan extrafine merinoa. Ja totta, se on pehmeää. Kuin vauvan iho. Enkä yhtään osaa sanoa mitä siitä tekisin, hipeltelen sitä ensimmäiset 5 vuotta, se on NIIN pehmeää. Paketissa oli myös cappucinoa pusseissa, lakritsaa, ihanat napit joista seuraava kuva ja rintanappi jossa lukee miulla on kaikki langat käsissä. Se on NIIN ihana. Ajattelin laittaa sen töissä käyttämääni kynätaskuun kiinni. (Uutena hoitsuna kun ei ihan aina ole NIIN kaikki langat käsissä..varsinkaan kun pitää niitä papereita pyörittää. Jaa, olenko koskaan maininnut, että mulla on ihan maailman parhaat työkamut? Toivottavasti mahdollisimman monella muullakin on.)

Napit. Nuokin on niin ihanat. Mie oon niin onnekas. Ihan oikeasti.
Kiitos Sny, olet ihana.

Se toinen paketti oli ihan mysteeri. Katsoin lähettäjän nimeä ja ihmettelin. Ihmettelin vielä lisää, eikä mulla raksuttanut ollenkaan. Revin (huom!) paketin auki ihan hetkessä ja löysin paketin sisältä kortin. Kiitos Titti! Kiitos!

Olin arpaonnekas ja voitin Titin blogiarvonnassa ja tämä mahtava paketti tuli siis arpajaisvoittona. Paketissa oli vaikka mitä. Tämä oli ihanin.

Paketissa oli paljon muutakin.

Paketissa oli muistivihko (pilkistää suklaan alta things to do), kynttilöitä, tuoksupussi, madonnareliefi, suklaata ja kalenteri. Kiitos Titti, paketti oli aivan ihana.

Pakettipäiväni oli niin hyvä ja suorastaan täydellinen, että eilen en edes jaksanut murista kun läksin aamuvuoroon polkemaan ja keli oli kuten Snoopy kirjansa aloittaa, oli synkkä ja myrskyinen..Totesin, että ihminen tulee iloiseksi kyllä helposti kun kokee että joku muistaa ja välittää. Ja aloinkin sitten kyhäämään pakettia omalle snylleni. Ja saatanpa lähettää jotain jollekulle muullekin, kunhan tässä oikein innostun. Olen myynyt kirjoja Bookyn vihreiden kirjojen kautta ja olen paikallisen postin vakioasiakas..Postissa tervehditäänkin; no hei taas! Laitetaanko taas pakettia maailmalle..Laitetaan vaan. ;)

Koska tämä on neuleblogi, lupaan seuraavaksi esitellä pari neuletta. Yksi huivi on valmis, mutta unohdin kuvata sen viimeksi ja pienen miehen sukat on puikoilla. Nyt vain tämä työelämä häiritsee harrastustoimintaa rankalla kädellä. Väki sairastaa ja jäljelle jääneet tekee sitten pitempiä vuoroja ja siirtelee vapaapäiviään.. semmoista se.

Mutta sellainen oli pakettipäivä. Ja kyllä, karkit on jo syöty.

Sukat poikineen

2011-10-18T17:14:00.004+03:00

Lupasin opettaa tyttären ompelemaan. Olen sen tehnyt ja teen sitä koko ajan. Olen aivan suunnattoman ahdistunut, kun joudun ohjaamaan ja opettamaan. Aina saman asian uudelleen ja uudelleen ja uudelleen...Onneksi en ikinä edes haaveillut opettajan ammatista. Mutta niin vain on saatu ommeltua mekko ja nyt tehdään farkkuja. Olen käynyt parvekkeella pureksimassa parvekkeen kaidetta ja jyrsinyt ranneluitani vessan oven takana. Mutta olen jaksanut ohjata, siitä olen erityisen ylpeä. Ne jotka minut tuntee, tietävät että en ole kovinkaan sosiaalinen ihminen enkä kyllä kovin hyvin jaksa muita opettaa. Ken osaa, se osaa, joka ei osaa niin oma on häpeänsä. Mutta kait se pitää lapsensa ompelemaan opettaa..

Olen myös saanut R U M A- sukat tehtyä. Kuva on yhtä epäonnistunut kuin ajatus näistä sukista, mutta kun lama-aikakin koputtelee nurkan takana, niin ei passaa valittaa. Lämpimät on. Lankana on Novitan ticotico (musta) ja jokin turkkilainen sukkalanka, jonka nimeä en muista. Raitalankaa on neulottu aiemmin huiviksi ja sukiksi, mutta vasta mustan kanssa saatoin tehdä nämä valmiiksi. Ja on näitä tehtykin. Koko kesä ja syksy.

Kuva on huono, kuten aina tähän aikaan vuodesta.

Velipojalla oli synttärit. Ja kun oli tuota Raggegarnia ihan reilusti vielä jäljellä, niin siitäpä sitten sukat velipojalle ihan sellaisella muutaman päivän tahdilla. Mallineuleen löysin jostain blogista, laitan se tähän kun löydän muistiinpanoni.
Lankahan on kankeaa kuin köysi. Toivottavasti sukat kestääkin siitä edestä. Hitto, lankaa on vielä reilut puoli kiloa jäljellä. Mutta ehkäpä isä saa sitten tuollaiset sukat joululahjaksi. Ehkä.

Puikoilla on on nyt pienen miehen sukat. Nyt meni hankalaksi, pitää mennä. CIAO!

Kyllä kannatti jännittää!

2011-09-24T15:42:00.004+03:00

Edelliseen postaukseen oli SNY:ni laittanut viestiä, että paketti lähtee jahka joku ehtii/ jaksaa/ viitsii käydä postissa..Ja kuinka ollakkaan, toissapäivänä aivan karmean kiireisen työpäivän jälkeen kun makasin sohvalla ihan raatona, soi ovikello. Oven takana oli postipoika, joka säikähti pientä koiraamme joka USKOO kaikkien rakastavan sitä. (eli koira hyppii ilmaan edessäsi suussaan luu ja kerjää rapsutuksia..)
Postipoika toi kirjeen eli paketin. Ja kun sain sen auki, siellä oli kaikkea ihanaa..
Lanka on AIVAN ihanaa. Olen hipeltänyt sitä joka ilta.. Heijastimesta tytär meni ihan vihreäksi ja kynttilä on just tän syksyn väri. Kiitos! Niin ja karkit.. ne meni jo.

Anteeksi ihan kamala laatu tuossa kuvassa. Kamerasta loppui akku heti tän kuvan otettuani ja olen taistellut kameran kanssa kaksi päivää, joten en jaksanut enää tapella uutta kuvaa... Mun piti postata jo eilen, mutta tyhjensin nerokkaasti kameran muistikortin ilman että kamera ehti ladata kuvia koneelle. Kyllä, olen onnitellut itseäni useaan otteeseen.

SNY saamani lanka on ihan ehdottomasti huivilankaa, se on NIIn pehmeää ja NIIN ihanaa! Sanoinko jo? Se on 100% baby merinoa ja malabrigoa. Mulle ihan uusi tuttavuus. Ihanaa... Otan jossain vaiheessa uuden kuvan, langan väri ei ole noin synkkä kuin kuvassa..

Kävin eilen myös paikallisessa marketissa ja koska lankaa oli alennuksessa, oli hyllyt pengotava vaikka ei mitään tarvikaan. Novitan Ticoticoa oli paria väriä -30% ja luonnollisesti ostin. Sukat vai huivi? Ehkä sukat.

Puikoilla on huivi. Menee arpajaispalkinnoksi jahka saan sen tehtyä. Kuvaa kunhan valmistuu. Ja yövuorosukat, joita on ollut ajatuksena neuloa aina yövuorossa hiljaisina hetkinä. No olen tehnyt tässä kymmenkunta yötä aika lyhyen ajan sisällä ja ehtinyt neuloa toisen sukan valmiiksi eli n. 20 cm ja toiseen sukkaan kärjen valmiiksi. Ei ole tarvinnut siis yövuoroissa paljoa istuskella vaan tossua on saanut toisen eteen pistellä ihan tosissaan vaikka meitä on 3 yökköä töissä..eli ehkä on pakko tehdä toista sukkaa myös päiväsaikaan ja kotona.

To do-listat on ihania. Löysin sellaisen viime vuoden kalenterista. En ole tehnyt siitä listasta mitään. Mutta silti listoja on ihanaa tehdä.. aion siis
- ommella itselleni trikoomekon (kangas+)
- Revontulihuivi (lanka+)
- Bones-sukat (lanka+)
- sormikkaat (oranssit, lanka -)
- kirjoneulesukat Droppsin sivuilta (langat+)
- ommella takkimekko (kangas+)
.............
.............
.............
.............
Tuosta on hyvä lähteä liikkeelle.Palataan taas!
Ja SNY:lle KIITOS! Pelastit mun päivän aivan ihanalla paketilla. Kiitos.

Syksy

2011-09-13T14:14:00.005+03:00

Ihanaa kun syksy alkaa vihdoin ja viimein tulla. Odotan edelleen sitä Jäämeren kylmää tuulta, joka saa kaiken tuntumaankin syksyltä. Kelit ovat olleet niin lämpimät, ettei oikeaan fiilikseen ole vielä oikein päässyt..

Että nolottaa kun SNY:n ilmoittautumislomakkeen kysymyksiin vastasin, etten ikinä neulo tekokuitua...Kävelimme varmaan seuraavana päivänä tyttären kanssa Anttilaan ja hän halusi tunikalangaksi 100% akryylilangan. Se oli kuulemma sopivan pehmeä. Annoin periksi, sillä tunikat tulevat ja menevät.. Lisäsin langalle kaveriksi vielä Novitan Rose Mohairia, jota löysin laatikoiden uumenista. Malli on Novitan lehdestä, oli vaan lehdessä tehty Purosta.

Tokihan tyttärellä on ollut tuo tunika myös Novitan Purosta. Joulupukki toi sellaisen, mutta joku täystumpelo äiti nakkasi tunikan pyykkikoneeseen (tosin villaohjelmalle) ja voilá! Pusero mahtui koiralle, joka ei kuitenkaan suostunut sitä laittamaan päälleen..

Omalle Snylleni olen pakettia kasaillut, nyt kun saisi vielä aikaiseksi kävellä postiin ja laittaa sen Kustin mukaan. Ehkä sitä on tullut jotenkin ylikriittiseksi itseään kohtaan, kun on ollut TOSI hankalaa miettiä paketin sisältöä.. Ei kait tämä aikaisemmin tällaista tuskaa ollut? Ehkä pitäisi löysätä pipoa ja laittaa vaan paketti menemään, se riskihän se on otettava.

Jos Rovaniemellä päin kuljeksitte, niin piipahtakaahan Johannes Laurin Käsityötalossa olevassa lankakauppa NeulonTaissa. Palvelu on siellä täysi kymppi ja papukaijan merkki vielä päälle. Kävin siellä hengailemassa (tai sitähän sanotaan hengailemiseksi kun menet lankakauppaan MUKA katselemaan, vaikka tiedät että tulet sieltä ulos satasen köyhempänä..) ja kun kerroin hattuongelmastani (iso pää) sain kokeiltavakseni baskerin, lankasuosituksen ja kotiin vielä ohjeen sähköpostiin PDF-tiedostona. Sain jopa baskerin valmiiksi..

Ohjeen pintakuvio oli kahden kerroksen helmineuletta, mutta tykkään helmineuleesta tuollaisena ihan mahdottomasti. Siinä on jotain perienglantilaista..Olen varmaan ollut edellisessä elämässäni kettukoirana Englannin maaseudulla..Lanka on Noroa. Baskeri on vielä kastelematta ja muotoilematta, joten se vielä hieman törröttää tuossa kuvassa.

Nyt kun sukkia on kudottu satavuotiaille, varusmiehille ja vastasyntyneille ja kerätään moneen muuhun hyvään tarkoitukseen neulomuksia, haluan muistuttaa kaikkia entisaikojen neulomistalkoista. Sota-aikana kotirintama neuloi sukat, puserot ja lapaset rintamalle ja teki paljon muutakin. Perinnettä voi kunnioittaa liittymällä erilaisiin perinneyhdistyksiin. Mie kuulun tähän, tule siekin toimintaan mukaan. Vanhoilta Lotilta saa tarinoiden muodossa NIIN paljon..Välillä olen miettinyt että kumpi meistä on kohta yhdeksänkymmenen, tuo entinen Lotta vai mie?

Näihin mietteisiin..

p.s MIE VOITIN ARPAJAISISSA!! Täällä. Käykää tutustumassa, ihana blogi. Sulattanut mun sydämen moneen kertaan.

Kyllä kuvaaminen voi olla hankalaa..

2011-08-04T11:48:00.006+03:00

Kyllä minä niin mieleni pahoitin..

Siinäpä vasta tämän päivän ehkäpä kuuluisin tekstin aloitus. Kyllähän Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan päiväkirjan tuntevat kaikki. Ja huomenna Radio Suomessa alkaa uudet jaksot klo 13.55. Harmi että olen yleensä tuohon aikaan töissä...Mutta onneksi Ylen Areena on olemassa.

Mutta itse kyllä NIIN mieleni pahoitin kun en saanut kuvattua vauhdilla neulottuja villasukkia. Ne kun menivät jo lahjaksi. Mulla on yksi kuva puhelimessa, yritän ladata sen jossain vaiheessa, jahka löydän oikeanlaisen piuhan puhelimen ja tietokoneen välille.. Ah- kyllä tekniikka sitten helpottaa ihmiselämää.

Olen toki tehnyt muutakin kuin rutissut huonoa tuuriani kameran kanssa. Olen neulonut. Ensin sain valmiiksi lapsen sukat joita edellisessä postauksessa esittelin. Tein kärjet sinisellä seiskaveikalla, jota siis sain serkultani ja pikkuheppu siten siis uudet sukat. Niistä ei kylläkään ole kuvaa.

Samaan aikaan tein samaiselle pikkuhepulle villatakkia Woolista. Lanka on neulottu kaksinkertaisella langalla. Malli on Tekstiiliteollisuuden mallilehdestä, johon on koottu Moda-lehdessä olleita malleja. Tykkäsin kovasti tästä takista. Lankaa jäi valitettavasti vielä sen verran, että jotain pitäisi vielä keksiä.

Jonkin sinisen tai vihreän Woolin kanssa voisi neuloa vaikka raitapaidan samaiselle hepulle. Ehkä, joskus. Takin napit ovat vanhaa varastoa ja lankakin hyvin kauan aikaa marinoitunutta. Joten oli jo aikakin saada tuo lanka pois kuleksimasta.

Sitten huomasin, että appiukolla on syntymäpäivät. Onneksi paksu lanka antaa paljon tulosta hyvin lyhyessä ajassa.
Lanka on Raggegarnia ja haisee (vai tuoksuu?) ihan lampaalle. Uskon että tuosta langasta tehdyt sukat ei kulu puhki yhdessä syksyssä. Toiset sukat samasta langasta on jo puikoilla..pikkuveli täyttää vuosia ensi viikolla. Lankaa meni sukkiin n. 150 g. Mulla on lankaa täysi kilo, joten vielä muutamat sukat saan kilkutella ihan samalla sävyllä. Lanka on aika "tikkuista", joten etusormeen on hankautunut ihan lankaura.

Sitten esittelisin ne polvisukat, joista ei siis kuvaa. Tein uusimmasta Novitasta mallin 34. Mutta yksivärisestä langasta. En voi ymmärtää miksi tehdä pitsiä tai palmikkoa tai ihan mitä kiemuraa tahansa jos käyttää raitalankaa? Lehdessä sukat ei näytä miltään, mutta yksivärisinä niistä tuli ihan sievät. Sukat lahjoitettiin eilen syntymäpäiväsankarille, onnea vaan.

Nyt siis puikoilla pikkuveljen synttärisukat. Ja kun niistä päästään, onkin seuraavan veljen synttärit.. Ja sittenhän pitäisi aloittaa jo jouluneulominen..Eli melkoisen tavoitteellista on nyt tämä homma. Vähän tylsää..kuten myös se, että sukan tarvitsijoita/ haluajia olisi enemmänkin. Olen kuitenkin päättänyt etten neulo kuin sukulaisille, jos jollekin muulle teen niin lahjaksi tai vastaavaa. En ala koko tuttavapiiriä sukissa pitämään. Mulla kun on tuo työkin hoidettavana, eikä niistä sukista saa muuta kuin antamisen ilon. Semmosta se.

Ilmoittauduin mukaan myös syksyn SNY-kierrokselle! Olen ollut mukana viimeksi vuonna 2008. Joten ihan mukava syksy tulossa..

Mutta nyt pitää kääntää kohtapuoliin pyörän keula kohti keskussairaalaa, joten seuraavaan kertaan!

Kesällä kerran..

2011-07-07T20:05:00.007+03:00

Toivottavasti neulomistatsi pysyy yhtä tiukkana ja iloluontoisena myös syksyllä, kun neuleille on ihan oikeasti käyttöä ja tarvetta. Nimittäin sen verran liukkaasti nyt puikot heiluu, että itsekin vallan ihmettelen moista menoa... Mutta tässä jälleen valmiita. Myös kuvattavien neuleiden pino on kasvanut. Odottavat siis kostutusta ja muotoihin venyttämistä sekä kuvaajaa.. Ja yhden valmiin sain jo maalausurakassakin sotkettua.

Tennessee 400 g, Novita kevät 2007

Tämä neule on tehty vuosikerta Tenneseestä ja mallikin on Novita-lehdestä, kevät 2007. Muutin mallia yläosasta, koska en enää usko "kauniisti valuviin päänteihin", minun kohdalla (eli kaljapullohartoilla) ne meinaa, että pusero valuu koko ajan pois päältä ja aiheuttaa ei ainoastaan epämukavaa tunnetta vaan myös suunnatonta raivoa.. Kaventelin siis silmukoita tasaisesti pois pääntietä neuloessani. Tästä tuli kiva kesäpusero. Ollut jo käytössäkin ihan mukavasti.

Tein neuleen pyöröpuikoilla ja kavensin mallia vyötäron kohdalta. Jostain syystä Novitan neuleet on mulle aina liian suuria, vaikka neuletiheys täsmääkin ja mitat muutenkin. Teen yleensä s/ m-koon silmukoilla ja xl-pituudella. Taidan olla omituisen mallinen, kukkakeppi.

Toinen kameran eteen päässyt on toddellinen vuosikertaneule. Aloitin tämän muistaakseni toista vuotta sitten aikomuksena saada tämä valmiiksi sen joulun pikkujouluihin. Ja aika pitkälle sainkin tehtyä, mutta sitten nirskahti. Olin nimittäin varma, ettei lanka riitä. Lanka oli jo aloitusvaiheessa marinoitunut varastoissani sen verran kauan, ettei sitä mistään lisää olisi saanut. Alkukesästä (siis tänä vuonna) päätin ottaa riskin ja tehdä puseron niin valmiiksi kuin lanka riittää. Ja riittihän se! Lankaahan jäi jopa 10 g. Pusero on ihana. Totaalisen ihana.

Rose Mohair 400 g, Novita

Koskahan saan ommeltua sen okranvärisen taftihameen, jonka ajattelin tälle pariksi? Ja kukahan järkkäis ne bileet, joihin ne vois laittaa päälle? Anneee...liiiiiiii....

Tällä hetkellä puikoilla on huivi sekä pikkupojan sukat sekä villatakki. Sukkien kanssa kävi nolosti. Ostin KaffeFasset-värjättyä lankaa joskus vuosi sitten 50 g kerän. Ja kyllähän siitä yhdet 23 numeron sukta tekee. Vaan ei. Nyt mennään näin.

Eli toista puretaan kun toista neulotaan. Onneksi sain serkultani sinistä lankaa kärkiä varten. Myönnetään, että ainakin yhtä numeroa suuremmat puikot olisi voinut olla. Ehkä siinä syy langan loppumiseen. Ehkä. Lanka on ainakin rumaa, olen nimennyt tämän siniseksi oksennukseksi. Että ei se nimi lankaa pahenna, ellei sitten lanka nimeä. En hairahdu toiste. Kärkiin tulee seiskaveikkaa ja ihan hyvät tulee.

Päivän murheeseen kuuluu se toteamus, että olen hukannut säkillisen lankaa. Sitä ei löytynyt vintiltä (jonka siis siivosin eilen illalla). Pahin skenaario on se, että lankasäkki on viety roskasäkkinä roskakatokseen. Mulla on siis hukassa säkillinen huivi- ja sukkalankoja. Kyllä korpee. Voikohan niistä hakea korvausta kotivakuutuksesta? Siinä oli nimittäin varmaan monen sadan euron arvosta lankoja.. että harmittaa. Tai sitten se säkki tulee esille jostain, en kyllä tiedä mistä.

Jee, näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Tekaistuja käsitöitä

2011-06-29T19:34:00.005+03:00

Olen ollut poikkeuksellisen tuottelias näillä hellekeleillä. Täytyy kyllä kehua. Nyt kuvissa vasta kaksi valmista, koska pingotukseen jonottaa puseroita ja kuvaan ne vasta pingoitettuina...
Mutta mikä parasta, sain valmiiksi miehen puseron joka oli keskeneräisenä reilun vuoden. Langat tähän puseroon sain serkultani, jolle ne eivät ehkä puhuneet mitään, tai siis minä sanoin että annappas ne tänne niin TEKAISEN hellulle puseron.. Onneksi on tuo hellu sen verran lämminverinen, ettei varsinaisesti kaipaillut puseroa. Lanka meni niin tiukille, että hihansuut piti tehdä sinisellä. Ja varsinainen moka tuli esille kun kasasin puseroa; etukappale on n. 4 cm lyhyempi kuin takakappale!! Hätä keinot keksii ja nyt myös helma on sininen.

Hihat on luonnollisesti hieman ylipitkät, teen aina ylipitkät hihat koska kärsin ihan oikeasti siitä etten löydä kaupasta puseroita joissa olisi riittävän pitkät hihat. Sen vuoksi kaikki joille neulon jotain, joutuvat kärsimään tästä lyhyiden hihojen -kammostani.. Puseron malli on Novita-lehdestä ja lanka siis Novita Samos-kukertavakirjava sekä sininen lanka on Novita Miami-lankaa. Ensin suunnittelin tekeväni siniset osat valkoisella langalla ja nyt harmittelen etten tehnyt, olis tullut enemmän sellainen tennis-puseron näköinen. Mutta hellu kielsi tekemästä valkoisia. Ja missä se ne muka olis sotkenut, aikuinen mies?

Syksyn arpajaissumaa varten päätin tehdä huivin. Lanka oli marinoitunut NIIN kauan varastoissa, että halusin siitä ihan oikeasti eroon. Malliksi muotoutui Multnomah ja se söikin lankaa niin, että piti yksi kuviokerros jättää tekemättä. Lankana oli Schoeller & Stahl Elfin- mohairlanka.

Lankaa kului 150 g. langan hyväksi puoleksi täytyy sanoa se, ettei se pölissyt kovinkaan paljoa. Mutta en usko tekeväni tästä enää mitään..tai eihän sitä ikinä tiedä. Huvin malli on kiva, mulle tulee tästä mieleen Miss Marple, joka istuu neulomassa jossain englantilaisessa maalaishotellissa ja malli on tämä.

Tämän mielikuvan innoittamana aloitin toista huivia Novitan Rose Mohair-langasta. Tuokin huivi menee sitten aikoinaan arpajaisvoitoksi. Se on vielä keskeneräinen, koska puikoilla on myös kesäpaitaa ja pikkupoijan villasukat sekä omat sukat. Omat sukat tulisivat tarpeeseen, mutta kun lanka tökkii niin se tökkii..Lanka on purettu ja neulottu useampaan otteeseen ja nyt on menossa kolmas ja viimeinen kerta..

Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin..Olen 95% varma, että mulla on vintissa yksi laatikollinen lankaa. Meillä on ollut kattoremontti, eikä vinttiin ole oikein päässyt kun siellä leijuu puupöly ja kaikki tavara on sen vuoksi pakattu pressujen sisälle. Remontti loppuu huomenna ja ensi viikolla saadaan remontti-imuri vinttiin ja pääsee siivoamaan vinttikomeron, joten ensi viikolla on odotettavissa ns. uutta lankaa!!

Lanka-alet ovat alkaneet. Olen tämän päivän kiertänyt Anttilaa ja paikallista halpakauppaa ympäri kuin kissa kuumaa puuroa ja pohtinut, että ostaako vaiko ei ostaa..En ostanut. Osasyynä on varmasti se, että eilen kävin paikallisessa lankakaupassa ja tulin ulos kassi täynnä villaa. Tää kaupunkiin muutto on ollut paha paikka, sillä vajaassa puolessa vuodessa lankavarastot ovat lisääntyneet varmaan viidellä kilolla (lue: kymmenellä).

Nyt poistun neulomaan ja yritän päivittää piakkoin lisää. En kuitenkaan tänään.. No ette te sitä olis uskoneet muutenkaan. ;)

Tarpeettomaksi käynyttä

2011-05-03T13:10:00.007+03:00

Kun tämä olo ja elo vaihtelee niin kovasti niin tarpeetonta tavaraa jää aina ajoittain kuleksimaan..eli myydään pois. Postikulut ostajalle. Pakkausmateriaalia luulisi muuton jäljiltä löytyvän..

1. Lapuna Kankureiden pyöreä liina, halkaisijaltaan 180 cm. - käyttämätön - luonnonvalkoinen, kudottu kuvio. Hinta 35,00 euroa.

2. Minna Immonen juliste, kehystetty
koko 38x53 (kehysten mitta) oliivin vihreillä kehyksillä, mattalasilla. Hinta 40,00 euroa.

Taulu on melko jouluinen.
Yhteydenotot vaikkapa kommentteihin tai sitten sähköpostiin mesi (ät) wippies.fi

Semmoista tällä kertaa...vi ses!

Jotakin uutta, jotakin vanhaa ja jotakin sinistä

2011-04-17T18:51:00.004+03:00

Vaikka bloggaaminen on viime aikoina ikään kuin unohtunut, niin olen saanut jotain kuitenkin tehtyäkin. Valitettavasti valokuvia ei ole tullut kovinkaan paljona otettua, syystä tai toisesta. Viimeisenä olen saanut valmiiksi villapuseron, jonka malli oli jossain Suuri käsityökerho-lehdessä vuodelta 1990 ja jotain. Lankana on Novitan Tempo ja menekki 800 g. Toivottavasti ei nyppäänny kovin herkästi, nimittäin tätä tulee pidettyä (ensi talvena) tosi paljon. Tykkään ihan kympillä tästä.

Olen varmaan keski-ikäistynyt tai jotain. Vaatteiden värikartta on vaihtunut ihan kokonaan..ennen (eli vielä viime vuonna) en ikinä olisi pistänyt päälle sinistä puseroa, en punaista jakkua (ostin eilen Kontista), enkä keltaista takkia (sadetakkikangas on jo ompelukoneen paininjalan alla..). Samoin kotona on vaaleansinistä väriä, jota en ole IKINÄ harrastanut. Minusta on tullut vanha..

Puserossa neulottiin aluksi tuo vyötäröosa poikittain ja sitten ylä- ja alaosat siihen jatkoksi. Tein neuleen kokonaan pyöröpuikoilla. Miksi tehdä työ hankalasti kun sen voi tehdä helposti?!

(jaa, olipa tässä zoomit kohdallaan..)

Sitten mennään aikajanaa taaksepäin. Katsotaanpas mitä muuta ollaan tehty, en kyllä tiedä milloin.

Nämä sukat olivat aikaisemmassa elämässä huivi. Huivia en pitänyt koskaan, koska lanka oli niin karheaa. Joten purin sen ja tein sukat. Neulomus oli mukana kun olin kouluviikoilla Oulussa ja vietin railakasta opiskelijaelämää (eli päivä koulussa, sitten Sairaanhoitajaliiton vuokra-asunnolle, kudin laukusta, läksyjä, telkkaria ja klo 21 nukkumaan). Sukat ovat eripariset, koska lanka ei mätsännyt neulemalliin ja jouduin säätämään, toisen sukan kohdalla en enää muistanut mitä olin säätänyt, joten säädin toisen sukan eritavalla. Lämpimät ne silti on. Alkuperäinen malli löytyy Ullasta, en kyllä muista mitkä sukat on kyseessä..

Nämä sukat tein velipojalle lahjaksi. ehkä. No jollekin sukulaiselle jokatapauksessa. Lankana on Maija ja malli jostain sukkakirjasta. Kivat sukat, teen nuo ehkä itsellenikin, jahka muistan mistä malli on.

Tämän puuvillapuseron tein viime kesänä ja lankana oli novitan Suvi. Ihana kaulus! Ja tämä neule on hukassa! Eli täytyy olla laatikko X, joka on paikassa X ja siellä on mun kesävaatteet (meillä on talossa kattoremontti ja vinttiin ei voi mennä, laatikko on varmaan siellä). Tämä neulemalli oli jossain Moda-lehdessä ja jouduin säätämään mallia tuolle Suville, puserosta tuli hieman leveä (tai sitten mie olen liian kapea).

Lopuksi vielä kuva sukasta, josta en tiedä onko toista edes tehty? Voi olla että annoin valmiit sukat appiukolle joululahjaksi vuosi sitten...tai sitten en.

Mitä tästä opimme? Laita ylös malli, lehti/ kirja jossa malli on, lanka, puikot ja olis kiva myös laittaa ylös että kenelle antoi lahjaksi. Ja minä taisin saada juuri tuohon tarkoitukseen kirjan jouluna lahjaksi. Missähän sekin on?

Ja aivan lopuksi L-Ö-Y-T-Ö. Kirpputorilta, alahyllyltä, hylättyjen romujen laatikosta 0,50 €, happettuneina itseään häveten. Pientä alkupuhdistusta ja niistähän tulikin aarre!

(Kalevala Koru; Karjalainen nauhapunos- korvakorut. Ei enää tuotannossa.)

On tämä blogi elossa

2011-01-28T21:17:00.006+02:00

Uskokaa tai älkää, käyn lukemassa tätä aika useastikin. Totean että PITÄISI ottaa kuvia neulomuksista, jotta VOISI päivittää blogin. No päivitin profiilikuvan..

Tässä on kesäkuusta lähtien tapahtunut PALJON ja vielä siihen päälle HYVIN PALJON. Kaikista tärkein oli ehkä se, että mulle tuli ihan mahoton koti-ikävä ja me muutettiin jouluksi takaisin Rovaniemelle. Pyöräilen töihin Jätkänkynttilän yli ja nautin virtaavasta vedestä. Sieluni lepää virtaavan veden liikettä katsoessa. Kaiken lisäksi asumme ihan sillan kupeessa ja makuuhuoneen ikkunasta näkyy tuo jokimaisema. Se on kuin sielu..

Kuva: http://www.kaisasiren.fi/web/index.php?id=1

Päätimme muuttaa kerrostaloon keskustaan. Sen teimme. Tämä on ihanaa. En lähde tästä talosta kuin kannettuna. Toki se, että asumme neljännessa kerroksessa (ei hissiä) tekee jossain vaiheessa sen, että mut tosiaan kannetaan täältä ulos. Luonnollisesti vaihdoimme molemmat työpaikkoja ja itse suunnittelen sitä edelleenkin. Verkkoja on vedessä, mutta katellaan. Tytär pääsi Yliopiston harjoittelukouluun ja tykkää. Opettaja-opiskelijat ovat kuulemma kivoja, vaikka outoja. Niinkuin sekin poika jolla oli niin pitkä otsatukka ettei naamaa ollut näkynyt ollenkaan, olivat joutuneet kovasti pohtimaan, että puhuvatko etu- vai takaraivolle...

Koira myös nauttii..se nauttii kun saa rähistä käytävässä kulkijoille ja kytätä päätyikkunasta ohiajavaa autovirtaa. Halvat huvit.

Käsityöt kulkevat mukana entiseen malliit. Minusta on vain tullut NIIN laiska kuvaaja. Pitäisi laittaa järkkäri oikeastaan suoraan jalustaan, josta se olisi kammettavissa esiin ja kuvauspuuhiin. Suunnitelmissa on myös jokimaiseman kuvaaminen, mutta taidan odottaa ainakin huomiseen. Miksikö? No kun huomenna paistaa aurinko!

Olen ollut hieman paitsiossa blogeista ja Ravelryyn en jaksa paneutua, käyn siellä välillä ihastelemassa ihmisten tekeleitä ja etsimässä sitä täydellistä naisellista pipo/ baskerimallia. Vinkkejä saa antaa. Onkohan tälle keväälle SNY:tä? tai jotain muuta yhteistä tapahtumaa, johon voisi osallistua? Saa vinkata.

Nyt jatkamme koiran kanssa ohimenevän liikenteen laskemista. Ja taidan tehdä muutaman kierroksen tekeillä olevan villatakkiin, josta lisää ensi kerralla.

Jos olisin tiennyt

2010-06-07T10:44:00.008+03:00

että työn ohella opiskelu vie vapaa-ajan kokonaan pois, olisin jättänyt väliin. Silti tiedän ettei tämä jää tähän, valitettavasti. Hyvä puoli asiassa on se, että olen saanut 10 uutta koulukaveria, joista jokainen on oman alansa rautainen ammattilainen ja saamme todella mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi kaikesta mahdollisesta sairaalamaailmassa tapahtuvasta. Yksinkertaisen asian voi tehdä niin monella eri tavalla ja asiat nähdä niin monelta eri kantilta. Mahtavaa.

Mutta koska olen tämän joskus ristinyt neuleaiheiseksi blogiksi, voin kertoa jotain myös neulomisesta. Olen aloittanut aika monta neuletta. Joitakin olen myös saanut valmiiksi. Kuten senkin jumalattoman ison ja pitkän vihreän mekkomaisen neuleen, johon tuhosin kaikki vihreät langat. Se on valitettavasti varaston kätköissä, sillä se vaatiin -40 asteen pakkaset, jotta sitä voi pitää ilman että hiki valuu joka aukosta.

Olen tehnyt myös sukkia. Ne on juuri sellainen nypertelyhomma, jonka jaksaa raahata mukaan koulupäivinä ja tehdä koulupäivän jälkeen. Tosin valmiita sukkapareja on ehkä tullut kahdet tai kolmet, mutta parittomia löytyy. Kun niihin vain jaksaisi tehdä parit. Mutta huonosti kävi nille polvisukille, jotka Noron sukkalangasta tein. Ne meni rikki! Olen saanut kulutettua aikuisiällä aikaisemmin YHDET sukat puhki ja nämä olivat toiset. Ei mairittele ei...

Mutta nyt olen tehnyt huivin, joka tosin miettiin vielä, että joutuuko purkuun. Lanka on Novitan kesäuutuuksia, en kyllä muista mikä langan nimi on.

Myös kesäpaita on puikoilla. Toiveena on että ehdin saada sen päälle vielä tälle kesälle. Olen kuitenkin menossa jo hihoissa, joten toivoa sopii. Jos se johonkin narahtaa niin kaulukseen, jonka malli näytti kyllä jotenkin arveluttavalta. Lanka on Novitan Suvia, jota löytyi melko iloinen määrä ja puseron teon jälkeenkin sitä vielä muutama kerä. Ehkäpä isoäidin neliöitä..

Perheemme on saanut kevään aikana uuden jäsenen. Se asuu täällä.

Ja kun peittoa raottaa löytyy sieltä:

Sanni. Parsonrusselinterrieri. 6-vee. Ihana.

Vaikka ei sitä omistajan ilmeestä päätellen voisi uskoa koira on lisännyt arjen iloa noin 110 prosenttiyksikköä. Sanni on siitä omituinen terrieri, että se on erittäin rauhallinen, haluaa nukkua omassa luolassa, ei halua leikkiä pallolla tai harrastaa narun vetoa. Se myös syö hyvin säästeliäästi. Tosin koirien tapaan se on ihan armoton kerjääjä, osaa näytellä erittäin surkeaa ja täristä hyvin vakuuttavasti. Sillä on myös riistaverta suonissaan. Mies odottaa innolla syksyä, että saisi koiran metsälle mukaan.

Nyt kuitenkin poistun kilkuttelemaan hihoja, sillä aion uskaliaasti aloittaa vielä jonkin neuleen tälle kesälle. ja opinnäytetyönkin aion tehdä valmiiksi, lisäksi kasaan työapikan laatutyön ja opettelen vielä toimimaan tiiminvetäjänä. Lisäksi aion ostaa omakotitalon ja perustaa kasvimaan, istuttaa marjapensaita, omenapuita ja nostaa saumurin pöydälle. Uskokoon ken haluaa..

2009-10-21T16:14:00.010+03:00

Kiitos Catarina! Ellet olisi laittanut viestiä muinoin kirjoittamaani tekstiin, en varmastikaan olisi päivittänyt ollenkaan. Mulla on blogiblääh.. saan myös tätä nykyä kulutettua vähän vapaa-aikani opiskelemalla amk-tutkintoa. Onneksi puikot tuntuvat viuhuvan kuten ennenkin, no ehkä tahti on hieman verkkaisempi, eikä puseroita ole tullut tehtyä. Pääsin opiskelemaan sairaanhoitajan tutkinnon täydentämistä opintotasoisesta amk-tutkinnoksi. Ja kyllä tekee hyvää pistää itsensä hieman tiukalle!

Catarina toivoi villahousuista kuvaa..no ne villahousut ovat jo maailmalla, mutta virkkasin oikein pitsitkin lahkeidensuihin. Voin yrittää salaotosta anopista joskus..tosin voihan olla että hänkin on laittanut housut jo kiertoon, noin niinkuin vahingon kiertämään...

Sukkia olen tehnyt muutaman parin, pari viimeisteltyä olisi ollut oikein nättejä kuvattavaksi, mutta ovat jo joulupaperiin käärittyinä. Olen aloittanut valmistautumisen hyvissä ajoin, sillä mulla on tänä syksynä niin paljon muuta tekemistä kuin joulun odottelu.. :-)

Mutta Noron sukkalangasta mun täytyy sanoa, että en tykännyt. Se kiertyi neulomisen aikana niin pahasti, että meinasi hermo revetä ihan oikeasti. Mutta sadan gramman kerästä sai pitkät polvisukat tällaiselle melkein 190 cm käppänälle.. Eli riittoisuudesta täydet pisteet. Tuo kirjavuus on kyllä kuin koiranoksennusta. joten luulenpa etten osta toista kerää. Ihan perinteisestä Nalle-langasta saa hyvät ohuet sukat ja se riittää mulle. Pitää hankkia extremeä elämään jollain muulla keinoin kuin jännittävillä sukkalangoilla.

Ruma-sini-vihreä Tennessee lanka on muotoutunut tyttärelle jakuksi, tosin ihana serkkuni sanoi, että värjäähän kiireellä, että mahtuu vielä päälle. Sitä samaa kyllä tytärkin hieman vihjaili, ja itse asiassa luulen, että pienihän tämä tietenkin on.. malli on Sublimen langalle tarkoitettu, hyvin romanttinen englantilaistyylinen jakku, mutta tuo langan väri nyt pilais vaikka minkä taideteoksen. Kuka haluais 250 g tuota lankaa? Voin laittaa postissa tulemaan. (no olin sitten poistanut jakun kuvan muistitikulta..laitan sen joskus myöhemmin uudestaan)

Novitan Puro-lankaa kokeilin yhden liivin verran ja kyllä! tykkään langasta, sen lisäksi että se on kuluttajaystävällinen hinnaltaan, tykkään myös väreistä ja neulottavuudesta. Se, että jostain olin lukevinani hieman halveksivaan sävyyn kirjoitettua tekstiä että puro on novitan yritys olla noro sanon piut paut. Puro on puroa ja monelle meistä ihan hyvä lanka, villapaidat tulevat ja menevät, joskus pesukoneessa vähän huopuvat, ovat elämistä varten. Ei mulla ainakaan ole varaa tehdä norosta villapuseroa, mutta Purosta on. Harmi että villana nyppääntyy melko helposti, mutta liivistä tuli ihana!

Loppulangasta tein sitten pipon. piti kyllä tehdä pienemmillä puikoilla ja silmukkamäärillä kuin novitan ohjeessa, vaikka mulla mallitilkku täsmää -saan AINA tehtyä ihan valtavan kokoisen tuotoksen. Eli teen nykyään s/m koon silmukkamäärillä ja xl-koon mitoilla. Olenkohan mä jotenkin kummallisen mallinen?

Olemme serkkuni kanssa päättäneet järkätä kekenämme pienen lankavaihdon ja sen ansiosta kaivoin kaikki lankani esille. Puhumattomia lankoja olikin aika paljon! Mutta ei se mitään, mutta yhden huoneen lattia on lankojen peitossa! Onneksi tytär tulee vasta huomenna kotiin lomilta, ehdin tänään raivata kaiken pois.

Tuossa kannen päällä muuten on kiertoon menossa olevia lankoja? Kiinnostaako vaihtari? Sama määrä lankaa molemmilta, toiveita saa olla ja kumpikin vastaa postimaksuistaan itse. Laitappa kyselyä tai viestiä tuonne kommentteihin niin katellaan.. (jaa... jäljellä on puuvillalangat eli oranssi ja sinivihreä Tennessee, vaal.vihreä Catania ja vihreä luxus cotton)

Jotkut varmasti muistavat 80-luvun lepakkohihat? Nehän tekivät tuloaan jo pari vuotta sitten, mutta ei ne oikein iskeneet silloin kipinää. mutta nyt hairahduin aloittamaan puseroa Rose Mohairista ja olen aivan ihastuksissa; lepakkohihat, kasaripitsiä ja tiukka vyötärö! Iik..ihana. Malli löytyy uudesta Novita lehdestä nro. 72.

Lopuksi vielä kuvaa pienen pienestä lisisiskosta.. tämäkin piti kokeilla.
Palaillaan taas!

On jälleen kuukausittaisen bloggauksen aika

2009-05-28T10:58:00.007+03:00

Päivitys kerrn kuussa on liian vähän, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Haluaisin päivittää tiheämpään, mutta en saa aikaiseksi. Kerroinkin jo syistä edellisessä päivityksessä, joten eipä siitä enempää.

Kaikki haluavat taatusti kuulla miten kävi koneneulontasessiossani..siinä kävi hyvin, jopa niin hyvin että uskoisin tekeväni villahousuja koko suvulle ensi jouluksi. Ei nyt sentään. Mutta itselleni sain housut tehtyä. Tosin lahkeet ovat vielä irrallaan toisistaan, mutta kasaan ne ennen syksyn kylmiä. Tosin niille olisi käyttöä jo tänään, kun tuuli puhaltaa n. 14 m/ sekunti ja puuskissa lie lujempaa. Oli riivattu kaatanut meidän parvekkeeltä yöllä kirjahyllyn (tyhjän) heittänyt tuolit sitten nurin ja pöytäkin retkotti kansi alaspäin. Hyvistä unenlahjoistani kertoo se, että kaikki tämä tuli minulle yllättäin ja pyytämättä, kun aamulla menin haistelemaan tuulia parvekkeelle..

Villahoususessiosta jäi kuitenkin kipinä kytemään ja konelankaahan minulla on (kiiots anopin), joten kone lähtee Rukalle toisenkin kerran mukaan. Yllättävän vähän lanka kuitenkaan pölisi, eikä lankanöhtää tarvinnut niistää seuraavaa viikkoa. Joten olen iloisesti yllättynyt. Esittelen pöksät kunhan saan ne kasattua. Neulomissessiotani häiritsi ainoastaan tämä kuvassa esiintyvä poro, joka yllättäin seisoi ikkunan takana, ja meinasin lentää säikähdyksestä niin sanotusti pyrstölleni. Kuten kuvasta näkyy Rukalla oli vappuna vielä reilusti lunta ja rinteet mitä mainioimmassa kunnossa. (ja tämä ei ollut maksettu mainos, mutta mahdolliset suoritukset voi tuoda täysinä lankavyyhteinä meidän oven taakse)

(Kuvaa Kajaanintien varrelta)

Myös Samospaita odottaa kasaamistaan. Hihoihin en tehnyt halkioita, sillä tarkkaan harkittuani ajattelin niiden olevan varsin epäkäytännölliset. Joten parempi tehdä tavalliset hihat, niin pysyy pusero menossa mukana. Siitäkin kuvaa kunhan on valmis.

Eikö olekin tylsä päivitys?

Niin minustakin.

Tyttären villasukat ovat kuitenkin valmiit ja kuvatut. Mallille löytyy varmasti suunnittelijansa netistä, joten olkoon siis esiteltävänä reikäiset sukat.

Lanka on oletettavasti Nallea. Purin langan yhdestä liivin tekeleestä, eikä vyötettä enää ollut. En vieläkään saa kärjestä aloitettavien sukkien suusta tarpeeksi löysää, vaan sukat saa muljauttaa jalkaan kenkälusikan kanssa. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan, kiitos.

Mitäkö puikoilla nyt? No kiitos kysymästä, Samos-puserosta jäi lankaa 200 g ja kuinka ollakkaan, samasta lehdestä, jossa puseron malli oli löytyi helletopin malli. Ja siihenhän lopun langan sitten tuhoan. Optimistina uskon, että helteet tulevat kun kesälomani alkaa.

Tänään ohjelmassa vielä tyttären pääsykoe musiikkiopistoon, illalla koulun kevätjuhla ja sitä ennen pitäisi käydä työpaikalla palaverissa. Ja tuo tuuli..minnehän se vielä minut lennättää?

Siis tuota..

2009-04-29T10:29:00.004+03:00

Mulla on blogiblääh..

Valmiita neuleita syntyy, mutta en vaan jaksa alkaa niitä kuvaamaan ja sitten vielä kömpimään tänne koneloukkoon kirjoittelemaan niistä jotain. Toivottavasti into hieman nousee, kun koneloukko puretaan ja kone siirretään päivänvaloon yläkertaan. Neulomistahti sen sijaan on pysynyt varsin mukavana, sain kuin sainkin seiskaveikkaneuletakin valmiiksi koulutuspäivään mennessä. Laitan siitä tänne kuvaa jahka saan Heimopäällikön sen kuvaamaan päälläni..Yritin itselaukaisijalla kun kamera oli jalustalla, mutta kuvat olivat..hmm. sanoisinko mielenkiintoisia ja ainakin vauhdikkaita.

Toissailtana virkkasin tyttärelle kevättakkiin sopivan lippiksen. Malli on Novitan lehdestä ja lanka Mamboa. Lankaa oli ehkä 110 g ja siksi lakista piti tehdä tuollainen aika nafti. Mutta hyvä ja nätti siitä tuli. Ja mikä tärkeintä, se on nähty päässä jo kahtena päivänä.

Jämälankapeittoprojektin polkaisin käyntiin, kun aloin tekemään vauvanpeittoja Karjalaan (paikallinen SPR keräsi) ja kun vihdoin ja viimein läksin kyselemään tarkempia tietoja projektista, tehtyäni ehkä 5 peittopalasta oli peitot jo toimitettu. Eli olin myöhässä. No päätin tehdä lappuja sitten jämälangoista ja tarvitsen isohkoon peittoon 99 lappua. Nyt tehtynä on 24 lappua. Ja ne laput ovat melko kirjavia, sanoisinko 70-lukulaisia. Mutta anopin ja appiukon mökille ajattelin meidän makuuaittaan sen tehdä, jolloin tärkein kriteeri on lämpöarvo. Olen nimittäin ihan suunnattoman kova palelemaan ja nukunkin siellä aina makuupussissa ja noin 4 täkkiä päälläni..luonnollisesti aamulla herään kaikkien niiden peittojen päältä ja ihan hiestä märkänä.

Mitähän muita projekteja tässä kertoilisin? No Samos-langasta on tulossa kesäpaita, varsin reikäinen sellainen., malli löytyi eräästä vanhasta Novita-lehdestä, vaikka langat ostin ihan toista puseroa varten. Stoppi iski nyt sitten hihojen kohdalle, kun niihin tulee halkiot ja pitäisi niin monella kerällä aloittaa..menee langat sekaisin. Höh..

Lähdemme huomenna Rukalle, tytär ja Heimopäällikkö menevät laskettelemaan ja koska itse en laskettelua harrasta ja kaikki ladut on jo suljettu piti keksiä jokun ajanviete. No ostettuani Tine Solheimin kirjan Leikkiä langoilla (joka on muuten suorastaan vallankumouksellinen!) päätin ottaa mukaan kasan anopin lahjoittamia neulekonelankoja, neulekoneen ja luonnollisesti tuon kirjan. Edellisestä koneneulosta sessiosta on n. 2 vuotta, eikä se ollut kovinkaan voitokas, mutta olen itoa täynnä. Voitte kuvitella Heimopäällikön ilmeen kun kerroin ottavani neulekoneen mukaan..

- eikö mitenkään pelkät puikot riittäisi?
- no ei, kun valmista pitää saada yhden päivän aikana
- voi jessus sun kanssa
- no mie rakstn sua myös..

Nyt en edes lupaa milloin palaamme astialle seurtaavan kerran, sillä edellinen päivityskin on kuukauden takaa. Mutta ensi kerralla sitten seikkailuista neulekoneen kanssa ja uusia villasukkia, kesäpuseroita ja luxuslangan kokeilua. Ja talven Designer Knittingissä oli NIIN ihania palmikkopuseroita, että ihan ahdistus iski, mistä lisää tunteja vuorokauteen??! Se on moro.

sairastuvalta

2009-03-20T13:30:00.007+02:00

Jos aikuinen ihminen voi sairastaa kuin tarhaikäinen KAIKKI lentävät kiertotaudit niin sitten se vaan voi. Minä olen se aikuinen ihminen, joka on tehnyt niin. Olen parhaillaankin saikulla potemassa ehkä PAHINTA flunssaa ikinä, en ainakaan muista sairastaneeni moista. Eihän mulle edes nouse kuume, tai siis entisessä elämässä mulle ei noussut kuume. Nyt kuumeilin viikon putkeen. Muutamaa viikkoa aiemmin sairastin mahataudin.. Mitähän vielä? No sitä parvoa ei onneksi ollut täällä asti, ainakaan kovin vahvana kantana. Onneksi pomo lohdutti, että kyllä siitä flunssastakin voi parantua ja tulet sitten töihin..

Mutta koska tämän blogin aiheena ovat urotyöt käsitöiden saralla, jätän tuon epikriisin kirjoittamisen tuohon. Olen tässä menneen kuukauden aikana jotain tehnytkin. Aloitetaan vaikka siitä koiran puserosta. Siitä tuli turhan iso, tai ei oikeastaan iso, vaan liian pitkä. Kehoitin veljeäni hankkimaan irlanninsusikoiran, jotta puseroon tulisi sopiva koira sisälle. Huomautan vielä, että koiraa EI kiusattu kuvien otossa (vaikka ilme on hmm..kärsivä)

No eiko kerrospukeutumisen hyvänä puolena ole lämmön kerääntyminen kerrosten väliin? Höh- huono selitys.

Myös aloittamani villatkki on kaulusta vaille valmis, kappaleet pitäisi saada pingottumaan, mutta kun jumalaton kolotus otsalohkossa estää finnfoamipalasten kaivamisen varaston uumenista niin.. se on nyt jotenkin jäänyt. Myös keeppi, jonka tekaisin päivänä eräänä odottaa pingotuskuviota. Esittelen ne sitten, kun ovat ihan valmiit. Myös tämän päivän teemaan sopiva Kevätpäiväntasaushuivi on viimeistä kuutta riviä vaille valmis ja ehdoton deadline on tänään 24 reikäreikä..

Joitain pienempiä juttuja olen tehnyt ihan valmiiksi asti. Nämä kämmekkäät tulevat lahjaksi kaverilleni, joka siis huhkii samassa työssä kuin minä, eli välillä hieman sellaista suojeluhommaa pukkaa päällensä.

Lankana on anopilta saamaani nimetöntä akryylihöttöä, silkkaa vuosikertakamaa. Siivet ostin joskus viime vuonna Tiimarista johonkin projektiin, jota en edes enää muista, joten pääsivät sitten noihin roikkumaan. Ihan hauskat tuli, saatan tehdä vielä toisetkin sillä siipiä löytyy vielä. Sulo Vileenihän ei jätä ostamatta laarin pohjaa tyhjäksi jos kerran halvalla saa...

Noro Silk Garden-langat odottivat neulepinnaksi muotoutumistaan varmaan 2 jollei jopa 3 vuotta. Nyt löysin tuolle rouhealle langalle mallin ja huivin tikuttelin reilussa illassa. Siitä tuli aikas ihana ja olenkin yrittänyt hautoa kipeää kurkkuani tällä huivilla, täytyyhän sen auttaa kun lankakin on niin karseen kallista. Ei kyllä ole ainakaan vielä auttanut, mutta hyvälle mielelle kuitenkin olen tästä tullut.

Mallineuleessa siis noukitaan silmukoita, neulotaan hetki ja pudotetaan ja puretaan pois. Oikein kiva. Langan värit ovat kyllä suorastaan hengästyttävät. Se mistä en niin pitänyt oli ne pätkät, joissa lankaa olisi oli järkevintä neuloa harjanvarrella, siis sellaisisa melkoisen paksuja kohtia..

Olen tässä menneen kuukauden aikana myös ostanut lankaa. Nämä langät hamstrasin Novita Neulomon kautta. Nämä huutavat itseään etanapipoiksi, kun nyt vaan puhun jonkun ympäri pitämään sellaista. Pikkulapsellahan sellainen menee, mutta sitten vaatii jo kylähullun kanditaatin papereita isommalta ihmiseltä, ainakin tällaisella pikkupaikkakunnalla..

Eipä taida rakkaat sukulaiset arvata millään mitä saavat ensi jouluna joulupukilta lahjaksi...

Nyt kun vihdoinkin sain aikaiseksi päivittää tätä blogiani, taidankin poistua hipelöimään uusia Novita Cloud-lankoja, jotka sain tässä päivänä eräänä. Ihana lanka..ihanaihanaihana..

Palaillaan.

2009-02-16T20:32:00.003+02:00

Sohvannurkkaan on asettunut taloksi varsin näyttävä kasa UFOja. Kukahan ne tekisi pois kuleksimasta? Sohvannurkassa pitää majaansa mm. se valtava koiran pusero, joka odottaa innon puhkeamista. Toivottavasti into puhkeaa ennen a) lumien sulamista b) koiran kuolemaa. Tosin aika hyvissä voimissahan se Pinja tuntui viimeksi olevan, sellanen pikkuhaukku.

Sohvalla majailee myös Kevätpäiväntasaushuivi, jonka päätin aloittaa silloin kun neljäs vihje oli julkaistu. Sikäli olen hyvässä vauhdissa, että kohta pääsen viidennen vihjeen kimppuun sillä olen jo hyvän matkaa nelosta tehnyt. (Sorry, ei linkkejä tms.) Olen ollut huomaavinani, että joillakin on tullut ongelmia langan riittävyyden kanssa. Itselläni ei tätä ongelmaa ole. Sain anopilta kartion ohutta (hyvin ohutta) valkoista, hieman pörröistä lankaa, joka polttokokeessa paloi varsin iloisesti ja siis on tuollaista 70-luvun polyesterilankaa. (toivottavasti nykylangat eivät pala - ainoastaan sulavat) No lankaa on kulunut nyt..tuota hyvin, hyvin vähän. Jos teen kartiosta huiveja jatkossakin, saan kartion loppumaan ehkä tuossa eläkeikäni kynnyksellä. Ja ihan niin paljon en usko huiveja tarvitsevani.

Sohvannurkasta löytyy myös villatakin tekele. Juuri se beige, jonka aioin tehdä viime perjantain koulutuspäivään valmiiksi. No koulutuspäivät tulivat ja menivät. Yritän tehdä sen valmiiksi seuraavaan koulutuspäivään, joka on näillä näkymin 16.4. Into vaan jotenkin kaatui ja tuo koiranpusero tuli väliin ja sitten tuo huivi ja sitten...

Kun oikein kuopaisin sohvaa löysin myös viime kesänä aloittamani Tennessee-takin, aion tehdä senkin valmiiksi sitten joskus. Sillä nyt haluttaisi alkaa tekemään tyttärelle villapuseroa, lupasin että hän saa itse valita langat siitä laajasta valikoimasta, joka vaatehuoneen perältä löytyy. Saas nähdä..

Mutta vaikka kaikki neulomukset roikkuvat ufoina mun sielun rauhaa häiritsemässä, niin olen sentään jotain tehnyt. Puisia munia, maalattu, krakeloitu, leikattu ja liimattu, lakattu (ja kiroiltu, eihän mun pitänyt enää IKINÄ askarrella).

Hauskaa viikon jatkoa. Nyt lähden juhlistamaan synttäreitäni pienellä viskillä. Sillä mulla alkoi VAPAAT!!! (2 päivää)

2009-02-04T22:04:00.007+02:00

Höh.. Houston we have some technical problems..

Onneksi en ehtinyt vuodattaa koko juttua kun kone kaatui.. Tietotekniikka helpottaa elämääsi. (noup) Se mistä minun piti kertoa on se valtavan kokoinen koiran pusero. Lankaa on kulunut tähän mennessä jo melkein 300 grammaa ja ollaan vasta etujalkojen aukkojen kohdalla. Hieman epäilyttää, joudunko lähettämään tämän sittenkin johonkin 4H kerhoon, jonka toiminnassa edelleen liikkuvat palkintovasikat. Laitettais tuo pusero vasikalle päälle..

Karsee kuva, pahoittelen. Hoksasin tuossa iltasella, että otanpas muutaman kuvan salamalla ja ilman, yhtä "hyviä" tuli molemmista..

Ja koska tuo neulomien on niin tuskaisen hidasta, olenkin välillä hipelöinyt ostamiani lankoja ja odotan tietenkin, että tuo koiran pusero valmistuu kotitontun tekemänä jonain yönä ja minä pääsen tekemään jotain kivempaa. Jotain täytettä vaikka näihin viiden euron kukkakumppareihin.

Oikeastaan mulla on sukille jo mallikin, kun nyt vaan saisi aikaiseksi, tosin sopiva lanka on vielä hakusessa.. tätä ei kumisaappaisiin voi piilottaa.

Tämän yhden ainoan vapaapäiväni käytin ulkoiluun. Kävin aamulla hiihtämässä, oli tosi ihanaa. Aloinkin heti haaveilemaan lumikenkäilystä. Kengät löytyy, reitti vaan pitää keksiä, no ehkä tuolta Rukalta jokin mukava pätkä löytyy. Kaikki kehuvat kuinka ulkoilusta ja urheilusta saa valtavasti energiaa, on NIIN energinen olo jotta. No mulla on varmaan aineenvaihdunnasssa jokin vika tai oikosulku..olen ollut väsyneempi kuin koko viikolla. Koko loppupäivä lenkin jälkeen on mennyt haukotellessa ja sohvalla lojuessa. Höh..

Lopuksi esittelen vielä Alfat, jotka ostin taannoisella Oulun reissullani. Näistä pitäisi tulla kauluri tai keeppi. Ja valmista pitäisi olla 12.2 jolloin lähden työreissuun. Ja kuten kuvasta näkyy, lanka on kerillä edelleen. Ja ei siinä vielä kaikki; Heimopäällikön syntymäpäivää vietetään tulevana lauantaina ja jokin pikkulahja pitäisi keksiä (isoksi lahjaksi toisillemme ostamme kirkasvalolampun ensi syksynä). No ajattelin jotain kynsikkäiden tapaisia tai jotain muuta pientä ja helppoa..ja lauantaihan on..ylihuomenna?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Puseroa päälle

2009-01-30T21:49:00.003+02:00

Enkö uhonnutkin jokin aika sitten, etten tee lahjaksi mitään enkä kenellekään? Enkö uhonnutkin? No nyt neulon villapuseroa veljen perheen pelkuri-Pinjalle, joka on melko isokokoinen Amerikanbulldoggi. Ja neulon, koska itse oikein tyrkytin itseäni hommaan..eli se siitä uhosta. Pusero tulee kyllä täysin mutu-tuntumalla ja omistajan ahkeralla mittanauhan käytöllä, mutta jos se ei istu Pinjalle, ehkä siihen kietoutuu sitten samaisen perheen söpöliini Seri, joka on Englanninbulldoggi (ja mun EHDOTON suosikki, se vaan on niin söpö ja valloittava).

Mallina käytin Droppsin sivuilta löytynyttä koiranpuseron mallia, joka oli tehty tollaiselle pikku terrierille. Katsotaan mitä siitä tulee, kaulapannasta etujalkoihin mittaa on 51 cm, joten saa siinä palmikoita punoa. Näytän kuvan jahka kehtaan, siis jos se on sitten kuvaamisen arvoinen. Villatakkiprojekti onkin sitten tän vuoksi tauolla, mutta tartun siihen heti kun vaan ehdin.

Minuun on iskenyt ihan valtava opiskeluinto. Nyt yritän kuumeisesti kanavoida tän johonkin, ennen kuin menee vire ohi. Avoimessa yliopistossa ajattelin aloitella, josko se sitten menisi jo ohi. Tai sitten ei... Kirunkin pakeillakin kävin kinttuni kanssa ja ei kuulemma kannata puukon alle jalkaa laittaa, tarttee odottaa vaan että se paranee. Huoh - toivottavasti voin kohta pitää muitakin kenkiä kuin Sievin talvisaappaita..Mutta hyvä puoli on se, ettei mun tartte enää syödä lääkkeitä ja reumaa ja niveltulehdusta ei siis ole. Jippee..

Oulun reissulla kävin tietenkin siinä rautatieasemalla olevassa käsityökeskuksessa, ihan vaan katselemaan menin..ja muutaman kympin köyhempänä sitten ulos tulin. Mutta Noro sukkalankaa vaan oli pakko saada, samoin Alfaa muutama kerä ja sitten ostin tyttärelle (itselle) sen lankakukkavempaimen. Harmi kyllä tytär ei oikein innostunut asiasta, mutta onneksi minä innostuin! Näistäkin kuvaa vaikka joskus..

Nyt iltasaunaan ja pötkölleen, huomenna on taas iltavuoro, joten vikkeliä jalkoja, rauhallista mieltä ja hyviä selkälihaksia tarvitaan. Moro..

Pipailua

2009-01-22T16:37:00.006+02:00

Totesin uusimmassa Novitassa olleen pipomallin hyväksi. Tosin korkeutta jouduin lisäämään yhden mallikerran verran, vaikka ei mulla mitään coneheadia ole. Lankana on kaapin kätköistä löytynyttä Samosta ja sinne jäi samaa väriä vielä toisen pipon verran. Kenetköhän ottaisin uhrikseni? Mies jo hätäisesti kertoi omaavansa oikein hyvän pipovaraston, että kiitos mä en tarvitse uutta pipoa. Höh..miehet ne ei kyllä ymmärrä mitään hyvän pipon päälle (vaikka väri onkin pinkki).

Meidän viikko on mennyt flunssan kourissa. Sunnuntaina sairastui tytär ja olin ma-ti pois töistä, eilen alkoivat minun vapaat ja tytär oli edelleen kotona. Tänään tytär pääsi kouluun, mutta hoidettavien listalle nousi mies. Huoh.. onneksi pääsen viikonlopuksi töihin. Tämä on ihan liian rankkaa.. huomiota vonkuvan lapsen vielä ymmärtää, mutta.. luuleeko miehet ihan oikeasti että niiden kotona käy siivoojakeiju sillä välin kun ne on töissä?

Olen myös neulonut. Lupailin "epävirallisesti" tuhoavani varastoissa olevat seiskaveikka-langat tän vuoden aikana. Purettu kaarrokeneule ei todellakaan ajanut tätä asiaa eteen päin, joten ei kun tulta päin. Seuraavana langasta on tulossa tämä villatakki. Kiinnitysmekanismi on vielä hieman kehittelyn alla, mutta eiköhän siihenkin ratkaisu löydy.

Tuo takki on ollut mun suosikkilistalla siitä saakka kun lehti ilmestyi ja siitä taitaa olla ainakin pari vuotta aikaa... Aloin tekemään ihan perinteisesti pitkillä puikoilla ja kappale kerrallaan, koska..niin miksi? En jaksanut lähteä etsimään pyöräpuikkoja...

Huomenna olis edessä käynti Oulussa. Käyn katsomassa reumalääkärin naaman vääntymisen, kun hän näkee jalkani. Tai sitten mun naama vääntyy, jos hän sanoo, että tuollaiseksi isoksi möykyksi tuon nivelen kuuluukin jäädä. Ei hitto..mulla on kaappi täynnä kenkiä, jotka ei mene jalkaan! Tervetuloa eläkeläis-Kuomat-ja-toppakengät, tervemenoa Palmrothin saapikkaat!!

Huoh..lopuksi vielä sukat, jotka siis ovat nuo Tikrun mainiot Chevalier-sukat. Ja joku toivoikin niitä jo ensi jouluksi pukinkonttiin, saas nyt nähdä. Olenhan myös luvannut etten tee kenellekään mitään lahjaksi. Mutta lahjaksi nämäkin menivät. Onneksi olkoon!

Nyt karjalanpoikienpaistille ja sitten imuroimaan. Se siivouskeiju ei sitten tänään käynytkään meillä..

Tammikuun päiviä

2009-01-16T10:40:00.006+02:00

Alkuvuosi on mennyt melkoisessa sumussa, vaikka töissä on joulun pyhistä johtuen ollutkin reilusti vapaita. Työ vie mehut ihan totaalisesti ja lisäksi siviilissä on saatu pysähdyttäviä uutisia. Elämänmenoa pitää välillä pysähtyä miettimään. Omassa perheessä on kaikki suht hyvin, mutta lapsuudenystävän kuolema sai kyllä seisahtumaan hetkeksi jos toiseksikin. Ja saa edelleenkin.

Aloin marraskuussa(?) neulomaan kaarrokepuseroa kovalla tohinalla, totesin viime viikolla, että en ikikuuna päivänä pitäisi sellaista puseroa päällä. Joten purin sen pois. Ehkäpä löydän sellaisen mallin joka kannattaa neuloa. Mutta jotain pientä on tullut puuhasteltua. Ostin uuden talvipompan ja sille piti saada pipo. Ihan perinteinen pipo ei kauheasti houkutellut, joten tein sitten tän Novita-lehdessä olleen lärsän.

Lankana Katian Venus(?) ja seiskaveikka siis kaksinkertaisella langalla virkattu. Tästä tuli lämmin kuin mikä. Tykkään kovasti. Tein tän yhtenä vapaapäivänä viime viikolla ja sen jälkeen kärsin käsivarren särystä kaksi päivää. Joten ei virkkausta vähään aikaan. Ja kuinka ollakkaan, löysin laatikoiden kätköistä keskeneräisen tyynynpäällisen, jossa olisi virkattavaa vielä reilut 40 cm. No, jos ensi jouluksi sitten tekisi sen valmiiksi.

Olen myös kokeillut Maija-lapasten ohjetta. Varsin mainio ohje, suosittelen. Lapasten teko on noin niinkuin muuten aika tylsää. (Kirjoneulekinttaat ovat vasta suunnittelun asteella) Näissä on lankana jokin seiskaveikan paksuinen, ehkä hieman paksumpi karhea lanka jota olen ostanut jostain vuonna X ja värjännyt sitten joskus toiste. Nämä lapset mennee laatikkoon, josta sitten ensi joulun alla kauhotaan paketoitavaa. Toivottavasti tuohon laatikkoon päätyy muutakin käsityötä kuin nuo yhdet lapaset.

Ja kolmaskin valmistunut olisi, mutta pahus kun yhden serkun synttärit olis ensin vietettävä..näätte sitten. Mutta nyt vielä lopuksi kukkakuva.. sain eilen kaksi päivää kestäneen suursiivouksen valmiiksi ja illalla oli ihan pakko tuoda marketista kukkia kotiin. Sen sijaan kaikki alennuksessa olevat langat jätin kiltisti hyllyyn, sillä löysin yllätyskorin, jossa oli yllätyspaljon lankaa jemmassa.

Lama loppui!

2008-12-31T15:34:00.006+02:00

Nimittäin neulelama.

Sain kuin sainkin puristettua nuo maanmainiot Chevalier-socksit valmiiksi eilen illalla Manillaköyttä katsellessa ja oli sitten pakko aloittaa jo seuraavaa paria. Uuden parin langaksi valikoitui inkeänpinkeä pinkki, jota ostin Nurmeksen Tokmannilta, kun oli vaan pakko saada jotain lankaa (en edes yritä puolustautua; sillä tämä OLI terveellisempi ostos kuin konvehtirasia, joka oli ehkä pakko saada). Yritän pitää vireyttäni neulomisrintamalla yllä kivoilla langoilla ja sillä että heitin kireän pipon pois. Minä en tee neuleita lahjaksi kenellekään, enkä edes pyynnöstä kuin lähisukulaisille. Marttojen sukkatalkoot houkuttelisivat, vielä en ole talkoisiin ilmoittautunut, mutta jos käsky käy niin sitten. Mutta neulon koska se on hauskaa ja jos tympii niin ei sitten neulota, tulostavoitteet heitin pois.

Chevalier-sukat olivat varsin mukavat tehdä, kiitokset vaan ohjeesta Tikrulle. Ehkä, huom! ehkä teen vielä muitakin tällaisia solmusukkia. Erämiehen sukkalanka toimi ihan hyvin näiden sukkien lankana ja luultavastihan nämä on yhtä sitkeät kuin kuppatauti. Eli ovat jalassa vielä toisenakin vuonna.

Niin näistä sumeista sisäkuvistahan on ollut puhetta muissakin blogeissa... Salama ei nyt vääristä langan väriä, mutta kuvio ei näy kovinkaan hyvin. Sukkien kärjet törröttää aika hauskasti, sillä nämä eivät ole käyneet vielä kylvyssä. Tosin jäivät kyllä jalkaan, joten voi olla etteivät kylpyyn ihan heti pääsekään.

Joulupukki toi mulle todella kivan paketin, sillä työn alle pääsevät nämä lapaset heti kun vaan saan kirjoneulepuseron jossain vaiheessa valmiiksi. Alkoi muutenkin kiinnostamaan kirjoneulekinttaat..jos sitä vaikka..joskus..

Kiitokset Rovaniemen joulumuorille..

Uusi vuosi otetaan Oulun läänissä varsin myrskyisissä merkeissä vastaan, saa nähdä kuinka tuuli kiukustuu täällä Koillismaalla. Ja kuinka kovassa pakkasessa saa aamulla anivarhain lähteä kohti työmaata.

Näin lopuksi haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa ja iloista uuden vuoden juhlaa! Tää lähtee tästä opiskelemaan blinien tekoa; mäti on jo sulamassa. Ja jälkkäriksi Charlotte russea..njam..

2008-12-20T19:24:00.003+02:00

Niin, ei mulla vieläkään ole mitään käsitöitä esiteltävänä. Mun into on kadonnut ihan totaalisesti. Eilen yritin tehdä sukkia valmiiksi, mutta sain tunnin aikana äherrettyä neljä kierrosta joista viimeisen jouduin purkamaan. Eli ei ole oikein linnunradat kohdillaan..annan olla ja teen sitten kun alkaa taas luistamaan. Ehkä ensi vuonna (onneksi ei ole ensi vuoteen kovinkaan pitkä aika).

Mutta piparkakkutalo saatiin tehtyä. Siitä tuli ihan mukavan näköinen, vaikka sainkin melkein poltettua kattopalat uunissa. Tytär ihmettelee, että miksi sitä ei voi syödä? No kun äitisi poltti puolet talon osista mustan puhuviksi. Miksi muuten luulet mun ropsutelleen tomusokeria noin reilusti? Mutta ihan nätti se on.

Tämän jouluisen kuvan myötä toivotan kaikille oikein rauhallista ja leppoisaa joulun aikaa.

Kyllä täällä vielä ollaan

2008-12-13T12:21:00.002+02:00

Hip hei, olen palannut normaaliin elämään. Eli olen töissä päivän ja makaan illan sitten raatona sohvalla pohtien miten pääsisi kivuttomimmin sairaseläkkeelle. Jalka on työpäivän jälkeen sen näköinen, että kirurgi luultavasti punastuisi, kun luulisi jotenkin tunaroineensa. Mutta kait se joskus paranee, pystyy sillä nyt kuitenkin kohtalaisesti kävelemään.

Puseron hihat on edelleen matkalla kohti olkapäätä, en vain ole jaksanut kovasti innostua. Mutta innostuin kovasti Tikrun Chevalier-sukista ja olen alkanut ymmärtää muiden neulojien sukkamaniaa. Haasteet ovat kyllä koukuttavia. No, toinen sukka on kantapäässä, mutta en ole jaksanut nyt niihin sen enempää panostaa. Hauskinta oli se, että päätin kokeilla hienoa ohjetta ihan rehelliseen saapassukkalankaan ja aion kyllä jatkossakin käyttää Erämiehen sukkalankaa palmikko-ohjeisiin. (siihen asti kun kaikki 4 kiloa on neulottu pois) Lupaan kuvaa kunhan saan toisenkin sukan valmiiksi.

Tämän blogihiljaisuuden aikana olemme myös haudanneet Heimopäällikön ukin ortodoksisin menoin, käyneet naapuripitäjässä kyläilemässä, ostaneet vain vähän joululahjoja (romun määrä on nyt tapissaan), ostaneet ja asentaneet uuden lieden. Hassua, edellinen liesi ostettiin ja asennettiin tasan vuosi sitten (vanhaan kotiin), toivottavasti ensi jouluna ei olla taas asentamassa uutta liettä.

Mutta nyt poistun töihin iltakymmeneen saakka. Tsau!

Niin pitkä matka

2008-11-24T19:31:00.003+02:00

Kun jostain sattuneesta syystä venyy kamalan pitkäksi, joutuu melkein palkkaamaan avustajan, jotta saa kengännauhat kiinni. Melkein joutuu palkkaamaan avustajan myös hihojen neulomista varten, niin pitkät pätkät pitää neuloa, jotta ranteet menisivät piiloon. Puseroni tekovimma on siis laantunut suunnattoman pitkiin hihaosuuksiin, tuntuu että olen neulonut niitä varmaan viikon (2 päivää) ja olen saanut valmiiksi vaivaiset pari senttiä (15 cm). Matka on NIIN pitkä. Olen ihan down.

Ja koska hihojen teko on niin pitkäpiimäistä, haluttaisi aloitella jotain uutta (ja ihanaa). Edes hieman kokeilla tai vaikka vaan hipelöidä kaikkia lankoja, järjestellä puikkoja. Tai jotain. Olen vedenjakajalla; joko pusken nuo hihat loppuviikon aikana tai sitten alan tekemään jotain muuta. Jotain muuta vaihtoehdon tullessa kyseeseen tuo pusero ei valmistu ikinä.

Kauluri kyllä pitäis tehdä, kun ensi viikolla aloitan jälleen työmatkapyöräilyn..Uuden piponkin tarvitsisin ja säärystimet olis aika mellevät uusien toppahousujen kanssa. Tää lähteekin penkomaan tästä lankalaatikoita. Tsau!

2008-11-13T14:32:00.005+02:00

Päivä on ollut jokseenkin mielenkiintoinen ja nyt muutamaa tuntia myöhemmin on verenpaineeni laskenut siedettäviin lukemiin. Kävimme tyttären kanssa terveyskeskuksessa...
Maitohammasta ei kuulemma kannata paikata ja täällä ei lapsia rokoteta. Olin niin tyrmistynyt saamastamme asiakaspalvelusta, että meinasin purskahtaa itkuun. Tuntui olevan asenne, että mulla on kiva työ, ainoastaan asiakkaat haittaavat viihtymistäni. Toivon muistavani tämän päivän ja ottavani opikseni jos joskus itse kyseisessä puljussa työskentelen. Ei ollut kyllä yhtään kivaa. Maanantaina sitten lähdetään neuvolaan kysymään josko siellä sitten rokotettaisiin, vai onkohan lapsi sitten liian vanha saamaan neuvolapalveluita. No se siitä, nyt jo melkein naurattaa.

Innostuin kaivelemaan pohjattomia lankalaatikoitani eräänä päivänä ja huomasin omistavani ruman kasan 7-veikkaa (edelleen). Löysin myös kirjan, jossa oli Novitan langoille malleja ja päätin tehdä sitten puseron. Koska kirjan mallit ovat 90-luvulta, ovat ne aika laatikkomallisia, joten pientä säätöä luvassa. Aloitetaan nyt vaikka reilulla 1 o, 1 n-osuudella.

Muita muutoksia malliin sitten matkan varrella jos tarvetta ilmenee. Kun saan tämän puseron joskus tehtyä (hyvä hehkuttaa kun vartalo-osaa on tehty 20 cm) jää minulle tummanharmaata 7-veikkaa reilu kilo, joten sille sitten pitää etsiä malli. Mutta ihme ohutta tuo lanka kyllä on..neulon tuota nimittäin 3:n puikoilla. Vanhoina hyvinä aikoina (??!!) muistan että neuloin 7-veikkaa nro 4 puikoilla ja puseron sai tehtyä reilussa viikossa. Varmaan sen vuoksi vanhoina hyvinä aikoina tein yhdeksi jouluksi 3 miesten puseroa ja seuraavanakin 2. Ja aina aloittelin vasta syys-lokakuussa. Tai ehkä mie olin vaan hieman tarmokkaampi.

Nyt on oma Sny saanut viimeien pakettinsa ja parini oli Milliini Värinä Käsissä-blogista. Oli kyllä hauskaa keksiä paketteja; ainoa kunnon kauhunhiki iski, kun olin tilannut Tapion Kaupasta beigeä Merinosilkkilankaa ja sitten kun olin lankaa postittamassa muistin, että Milliini oli kertonut, ettei ole kovinkaan ihastunut beigeen väriin.. Pakko oli kirjoittaa korttiin, että langan saa toki käyttää vaihtokauppojen tekoon. Käykäähän kurkkimassa Milliinin blogia, siellä on tosi hauskoja killejä..siis kissoja ei poikia.

Kun hankin muuan kuukausi sitten itselleni uuden ja kalliin kameran, lupasin että alan kuskaamaan kameraa mukana ja kuvaamaan ihan oikeasti. Itse asiassa meillä ottaa Heimopäällikkö paljon parempia kuvia kuin minä. Hällä on jotenkin silmää asialle. Minä taas lätkin menemään vauhdilla. No viime viikolla sitten yhtenä aamuna raahasinkin kameran mukanani kun kävin terveyskeskuksella tikinpoistossa. Tästä kuvasta voin sanoa vain sen, että Rakastan Harmaata.

Palaamme jälleen toisena päivänä.

Viimeinen paketti

2008-11-06T12:18:00.007+02:00

Sain Sny:ltäni viimeisen paketin eilen. Se oli ihana.
Se oli niin ihana, etten osaa oikein muuta sanoakaan. Mieli nousi pohjamudista aivan uusiin ulottuvuuksiin. Kiitos Kristiina! Snyni oli Nalle ja Possu-blogin Kristiina. Vierailin Kristiinan blogissa eilen ensimmäistä kertaa. Ja nyt siellä on nähtävillä kaikki saamani paketit, käykäähän kurkkaamassa!

Paketissa oli ihana huivi, puisia nappeja, Kristiinan itsetekemiä kynttilöitä, Knitter´s -lehti, ihanaa villaa, parit lakut (jotka syötiin noin nanosekunnissa koko perheen voimin) ja tyttärelle piirustuslevyt. Kiitos. Ihana paketti. Huivi on aivan ihana.

Olen viime ajat tehnyt Annikaisen ohjeella tossuja. Olen tehnyt niitä runsaasti. Hyvin runsaasti. Mulla on jäänyt varmaan jokin vaihde päälle. Esiteltäköön niistä parhaat tässä eli tyttären tossut. Tein muutamia paksummista langoista ja niistä ei tullut yhtä kivoja, mutta menettelevät just sellaisina mökkitossuina. Ehkä mun sukulaiset saa tänä jouluna tossuja (Anne ei sitten lue tuota!). Tiimarissa oli sitten paljetteja poistokorissa ja ostin niitä ja näpersin paljetteja ja helmiä tossuihin. Me tytöthän tykätään kaikesta mikä kiiltää.

Mihinkään muuhun en ole sitten saanutkaan itseäni pakotettua. Mieli tekisi tehdä jotain, kun vain keksisi että mitä. Ehkä aloitan jotain suurta tai jotain pientä... Tai sitten vain suunnittelen, että kohta aloitan.

Nyt päästän teidät muihin puuhiin ja alan valmistautumaan rokotuskoulutukseen, siellä meneekin sitten iltapäivä rattoisasti. Ja sitten vielä yhdet tossut. (monista)

Moro!

Alive!

2008-10-28T19:48:00.004+02:00

Täällä ollaan; leikkuusta selvitty.
Varpaasta löytyi lievän tulehduksen lisäksi myös murtuma, joten eipä ihme että on ollut jalka viimeiset ½ vuotta kipeänä. Kuvissa sitä murtumaa ei näkynyt, mutta leikkuupöydälle oli vierähtänyt luunmurunen. Nyt lähipäivät menee onnellisessa lääkepöllyssä...

SNY:lleni kiitokset lämpimistä ajatuksista, varmasti niiden voimalla heräsinkin niin pelottavan pirteänä nukutuksen jälkeen. Vaikka hoitajat sanoivat kipulääkepompsin jälkeen, että sua alkaa kohta varmaan nukuttamaan, niin mitä sitä hulluja...kahvia koneeseen ja kotio.

Ja koska keppien kanssa on erittäin haastavaa yrittää liikkua, päätänkin panostaa käsillä tekemiseen. Harmi vaan lankavarastoni olen siirtänyt yläkertaan, joten pitää nyt iltasella pohtia mitä haluaisi huomenna kokeilla ja viskoa tarvittavat kerät huomenaamulla alakertaan. Päivällä ei viitsi noita portaita rampata.

Palaan taas astialle kunhan saan jotain valmiiksi, mutta shiishen ashti..heips.

Kyllä täällä vielä elossa ollaan

2008-10-25T10:57:00.004+03:00

Edith-täti kävi.
Lisäsi kuvat ja lopussa vielä kehuskelee kirjaston löydöstä.

Pahoitteluni hiljaisuudesta. Se johtuu ainoastaan siitä, etten ole saanut valmiita tekeleitä kuvattua. Ja koska kuvattomat päivitykset ovat tylsiä, olen siirtänyt päivittämistä. En siltikään ole saanut kuvattua tekeleitäni. Yritän tehdä sen tänään ja lisätä kuvat myöhemmin.

Sain Mambo-langasta puseron valmiiksi, siitä tuli ehdottomasti yksi parhaista, mitä olen tehnyt. Muokkasin lehden mallia niin, että tein puseron koon s silmukkamäärillä, mutta koon xl pituusmitoilla. Selässä tein 2 o, 2 n joustinta liki puoleen selkään saakka, jolloin puseron alaosa pysyy kuosissaan eikä lörpsötä. Lankaa jäi melko reippaasti, ja aioinkin kokeilla Novita-lehden lippistä loppulangoilla, mutta en löydä paksua virkkuukoukkua mistään. Ravistelin eilen imurin pölypussiakin, josko se olisi siellä, mutta ei ollut. (tosin en kyllä usko että virkkuukoukku menisi imuriin kovinkaan huomaamatta)

Kauan kauan aikaa sitten aloittamani sukat ovat myös ihan kohta valmiit. Hyvä keino tehdä pois keskeneräisiä on ottaa sellainen neule reissuneuleeksi, tulee tehtyä ihan kuin huomaamatta. Tosin houkutuksille ei saa reissun aikana sortua. Enkä kyllä sortunutkaan, neulomistahtini on hieman hidastunut, sillä olen saanut myös käteni yhtä kipeäksi kuin kipeän jalkani, vaivakin tuntuu ihan samanlaiselta. Ohuet puikot eivät millään meinaa pysyä sormissa.

Olen myös virkannut viimeissä Novita-lehdessä olleen hameen Isoveli-langasta. Tein hameesta huomattavasti pidemmän, sillä en ole oikein minihame-mitoissa. Vyötärökaitaleesta puuttuu vielä muuan kierros, hame pitää myös vuorittaa. Lisäksi suunnittelen josko sen värjäisi, sillä sammaleen vihreä hame on aika hankala.. tai no.

Tein myös miniläppärille villaisen säilytyslaukun; löysin kätköistäni Huopasta ja ei kun tekemään. Lanka huopuu meidän pyykkikoneessa tosi huonosti ja tein sitten vain suoran kappaleen, josta leikkasin oikean kokoisen kappaleen laukkua varten, ompelin kasaan ja nyt se odottaa koristeita, kun vaan keksisi millaiset väkertäisi. Lisäksi nappi on hakusessa. Alkuviikosta kinkkasin Rovaniemen kirppareilla ja yritin löytää The napin, mutta ei sieltä sellaista silmiin sattunut.

Keskeneräisiäkin edelleen on. Tyttären pörrölapaset on kesken, ne aion tehdä seuraavaksi. Myös SE vihertävä neuletakki odottaa uutta tulemistaan. Aion kyllä senkin tehdä pois tulevina viikkoina. Niin ja se musta Minttumaari..oi ei, siitä oli tippunut silmukoitakin, joten se vaatii hieman enemmän viitseliäisyyttä. Mutta aion senkin selättää jossain vaiheessa.

Maanantaina on edessä leikkuu ja johan se alkoikin jo jännittämään. Varsinkin kun jotain kyseisestä aiheesta älyääkin. Tieto lisää tuskaa.. Kävin terveyskeskuksessa reumahoitajalla leikkausta edltävällä käynnillä ja järkyttävin hetki oli siinä, kun se haki mulle kyynäsauvat. MITÄ! Pitääkö mun käyttää tällaisia?!! Miksi kukaan EI kertonut?! Sillä hetkellä ahisti ja kovasti. Kait niihin sitten tottuu ja toivottavasti niitä ei tarvi käyttää kuin hetken, ehkä ne ei edes leikkaa sitä jalkaa vaan tekevät maagisia heilautuksia taikasauvalla jalan päällä ja voin lähteä juosten kotiin. Hip hei.

Edith-täti täällä vielä. Kävin kirjastossa hakemassa lukemista ja jo poislähtöä tehdessäni näin tämän.Lise-Lotte Lystrupin " Ne ihanant neuleet" -kirjan. Kaikki vakaat aikomukseni ovat poispyyyhkäistyt. Pakko kokeilla kirjasta löytynyttä neuletakkia. Neuleethan ovat siis vintage-malleja 1930-50 luvuilta. Oih ja voih. Ei kun neulomaan.

Loistava lokakuinen maanantai

2008-10-06T20:24:00.006+03:00

Eikö ollut runollinen aloitus?
Olokin oli sorastaan pirskahteleva kun onnuin tuossa ilta seitsämän aikaan paikalliseen postiin kyselemään SNY:ni lähettämän paketin perään. Ja sieltähän se löytyi. Mutta ennen kuin pääsin pakettia aukomaan piti käydä ruokakaupassa ja toisessa ruokakaupassa ja etsimässä Heimopäällikön työpuhelinta työpaikalta. (se löytyi n. 1½ tuntia myöhemmin matovankkureiden etupenkiltä)

Mutta sitten kun vihdoin olin tyhjentänyt kauppakassit, tehnyt hillarahkaa ja etsinyt vielä hetken sitä puhelinta pääsin laatikon kimppuun. Ja voi että! Olin taas kerran ihan sanattomaksi yllätetty. Siellä oli kaikkea ihanaa, katsokaa vaikka!

Kuten kuvasta näkyy paketissa oli neljä kerää Novitan Stone-lankaa, lankojen takana piilottelee karkkia, isossa poikaneulassa on silmukkamerkkejä, leppisavaimenperä ja tarrat tulivat NeitiSnylle, joka oli jälleen kerran ihan onnessaan. Etualalla on neulottu ja vuoritettu pussukka, jossa voi kuskata vaikkapa kyniä tai jotain muuta pientä ja kivaa. Ja se pääsee heti mun isoon kassiin, sillä mulla on mukana aina kovasti kyniä ja muuta sälää. Kaiken kaikkiaan aivan ihana paketti. Kiitos ihana SNY!!

Novitan Stone-lanka vaikuttaa kyllä aivan ihanalta. Mahtavan rouheaa ja nuo värit! Onko raidallinen kaulaliina liian vaatimaton tapaus tuolle langalle?

Aloitin tänään tekemään puseroa puretusta Mambosta. Valmistahan tulee suht nopeasti, kunhan vaan pääsee alkuun. Tämän puseron aloituksessa olen tehnyt kaikki mahdolliset virheet ja olenkin käyttänyt enemmän virkkuukoukkua kuin neulepuikkoja tämän aloituksen kanssa. Eli ei kannata lukea sitä ohjetta niin kamalan tarkkaan, parempi vaan ihmetellä että miten niin tässä pitää tehdä neljä oikein, kun on koko ajan tehnyt 4 nurin?
Mutta kait tästä jotein vielä tulee. Aion kyllä nakata valmiin neuleen sitten pyykkikoneeseen, en nimittäin viitsinyt kastella purettua lankaa vaan aloin tekemään suoraan uutta työtä.

Pahoittelut kuvien heikohkosta laadusta, valo ei vaan oikein riitä ja kiireessä kuvat nappasin, eli oikein tuo asettelukaan on parasta mahdollista. No elämä on. Palaillaan taas päivänvalon aikaan!

2008-10-05T13:42:00.008+03:00

Totta kai kävin heti tilaisuuden tullen lankakaupassa ihastelemassa uutuuksia. Totta kai ostin heti jotain..

Ostin kaksi kerää Wendy Fusion-lankaa, ihan vaan kauniin väriyhdistelmän vuoksi..Olisi ehkä kannattanut hieman väännellä sitä kerää, että näkee mitä se on syönyt. Nimittäin vaaleansininen ei todellakaan kuulu lempiväreihini.

Alku vaikutti tosi kivalle, värit liukuu ihanasti ja pinkki/vaaleanvihreä on tosi hyvä yhdistelmä. Mutta sitten..

Mikä hiivatin läntti tämä on? Miten se istuu tuohon pinkkiin? Jos tää istuu pinkkiin, eikö olisi voinut tulla jonkin taittuva väri ennen seuraavaa vihreää? Ruskehtava? Sinisen jälkeen tullut vihreä raita oli samalta kerältä ja sen jälkeen tuli vielä lisää vaaleansinistä. Päätin aloittaa toisen kerän sisältä, jotta kaikki vaaleansininen jää kaulaliinassa niskan taakse piiloon. Toisessa kerässä ei ollutkaan tuota pientä länttiä vaaleanvihreää vaan suoraan sinistä. Vihreää oli sitten kerän alussa (lopussa) pitempi pätkä.

Lanka: Wendy Fusion 50% Wool/ 50% Acrylic
Malli: 20/2n
Menekki: 100 g, 5½ puikoilla

Kaulaliina tulee tyttärelle, joka oli myös tyytyväinen siitä, että vaaleansininen jää niskan taakse. Joka tykkää vaaleansinisestä, tykkää väristä varmasti. Ihan kiva lanka neuloa, tekokuituinen pumpulimainen, ei varmasti kutita. Kun nyt joku vielä päättelis langat..

Sain tehtyä myös röyhelöhuivin itselleni valmiiksi. Siitä tuli ihan hauska, uuden syystakin kanssa istuu oikein hyvin. Kun nyt joku...

Lanka: Novita Teddy
Malli; Novita Syksy 2006, malli 32.
Menekki 200 g

Elämme jälleen jännittäviä aikoja, sillä Snyni laittoi sähköpostia, että paketti on matkalla... Omalle snylleni sain paketin postitettua perjantaina, joten ensi viikolla pääsen kurkistelemaan hänen blogiaan.

Ja mitäkö seuraavaksi tämän kaulaliinapläjäyksen jälkeen? Aloin jälleen kerran tekemään GreenDay-liiviä, mutta siitä ei taaskaan tule sitä, vaan jotain ihan muuta. Ja tyttärelle löysin ihanan jakkumallin, joten sitäkin voisi aloitella, jos vaikka joulujuhliin saisi valmiiksi. Ei, en sanonut että tämän vuoden joulujuhlaan vaan johonkin joulujuhlaan yleensä. Taidan aloittaa kokoa 152 cm ihan suosiolla, on nimittäin tuo töiden valmistuminen alkanut jälleen venymään uhkaavasti.

Niin, käydessäni lankakaupassa pääsin oikein sydämeni kyllyydestä puhumaan langoista kauppiaan kanssa. Hipelöimme uusia Noroja, kaivelimme vanhoja Novitan alpakkalankoja ja ihastelin hänen teon alla olevaa Noro-paitaa. Ja tunsin suunnatonta kateutta. Siinä oli ihminen sellaisessa ammatissa, jossa saa tehdä sitä mistä eniten tykkää. Neuloa.

Viimeistä viedään

2008-09-30T16:17:00.006+03:00

Huomenna alkaa lokakuu. Ja se taas tarkoittaa sitä, että langanostolakkoni päättyy. En ole tosin tehnyt mitään suunnitelmia sen lopettamisesta vielä huomenna, mutta jonain päivänä käyn varmaankin hakemassa lankaa keskeneräisiin lapasiin.

Olen hankkinut kuitenkin lankaa antineulomalla..
Muistatteko tämän?

Se on nyt tällainen.

Totesin, että olen käyttänyt takkia kolme kertaa ja kahdella kerralla kolmesta olen miettinyt, että ompas pirullisen mallinen takki, ja vielä hirvee telttakin kaupan päälle...Ei ollut vaikeaa tehdä purkamispäätöstä. Noille langoille on jo uusi mallikin katsottuna.

Lupailin viimeksi jotain valmista. Ja totta tosiaan olen saanut jotain tehtyäkin! Tässäkin voidaan sanoa, että vakaan harkinnan ja pitkällisen pohtimisen jälkeen päädyin samaan malliin, jonka olin valinnut jo lehden ilmestyessä vuonna 2006.

Lanka: Novita Teddy n. 100 g
Malli: Novita Syksy 2006 lehdestä löytyy

Lankakin on saman syksyn SNY-kierroksella saatua, joten on kyllä korkea aika ryhtyä sanoista tekoihin! Tytär poseeraa oikein tyytyväisen näköisenä, vaan olisittepas nähneet ne kuvat jotka otin itsestäni pipo päässä. Ei ole lasten, eikä muutenkaan herkästi reagoivien katseltavaa ne. Parhaillaan puikolla on yksi silmukka samaan "settiin" kuuluvasta kaulaliinasta. Valmistunee tänään.

Päivät kuluvatkin mukavasti käsitöiden merkeissä. Olen siis sairaslomalla, ja onnekseni kipeänä on jalkaterä eikä käsi. Tosin kaksi sormeakin on alkanut oireilemaan nivelten kohdalta ja se ei ole hyvä se. Olen kuluttanut aikaani ompelemalla rottinkikoreihin kangassisukset (vain 1 vuosi suunnittelua takana), tuijottamalla telkkarista aamuteeveetä ja muuta puuduttavaa. Ja olen yrittänyt myös venytellä ylitiukkoja akillesjänteitäni, jotta niitä(kin) ei tarvitsisi puukolla pidentää. Laittaiskohan ne sinne jatkopätkät väliin?

Se mitä pitäisi tehdä, mutta en ole tehnyt on siivous. Meillä on aivan karsee sotku. Se johtuu vain ja ainoastaan minun harrastuksistani. Aikaisemminhan meillä oli vierashuone, jossa ompelin ja puuhastelin ja sotku pysyi siellä, mutta nyt on kaikki näytillä. Ja kaikki on todellakin näytillä...

Nyt taidan lähteä lämmittämään jälkikasvulleni lapinukonkeittoa ja kiehauttamaan samalla pannullisen kaffetta. Ja sitten nilkutetaan sohvalle neulomaan. Se on moro!

2008-09-24T15:07:00.004+03:00

Syyskuuni on ollut kuivilla olemista; lankahyllyihin en ole edes vilkaissut ja muutenkin olen pysytellyt kaukana käsityötarvikkeista. Kirjaimellisesti. Eli en ole myöskään tehnyt mitään. Virkkasin yhden jutskan, joka menee SNY:lleni jossain vaiheessa ja sitä punaista tyynynpäällistä. Neulonut? Jaa... eilen illalla kolme kerrosta sukkaa.
Miun into on kateissa.

Sen sijaan olen imuroinut ainakin kerran kahdessa viikossa, kokannut(!!) ja tehnyt muutenkin pesää. Eli on siis syksy. Syksy saa mut käyttäytymään karhun lailla; teen pesää, kerään rasvavarastot nahkan alle ja käyttäydyn raukeasti. Sillä tavoin selviää ankarasta talvesta. Viimeaikainen hiljaisuus johtuu kuitenkin siitä, että liikkuvainen laajakaistamme päätti liikkua etanannopeudella ja toisinaan ei ollenkaan, myönnän että taisin laittaa palautteseen sanan perk***, mutta nyt toimii. En tykkää olla inhottava, enkä yleensä olekaan, mutta kun päre kärähtää se kans kärähtää. Luultavasti vika ei ollut edes palveluntarjoajan, mutta nautin tästä voittajafiiliksestä, ainakin hetken.

Ihanaa kun kyselitte, että mitä kuuluu?
Menen nivelten puhdistusleikkaukseen ensi kuun lopussa. Yritän sinnitellä kinttuni kanssa siihen saakka. Ja sittenhän ei taas tiedä, luultavasti pitkähkö sairasloma. Sairaalassa oli niin nuori kirurgi, että mun oli pakko todeta; minä olen jo yli 35 vuotias, keski-ikäinen ja -äkäinen. Jaa miksikö? No koska erikoistuneet kirurgit vaikuttavat olevan juuri ylioppilaaksi kirjoittaneita, niin en minäkään voi enää eilisen teeren poika olla.

Ja ajatelkaa, kaikki Novitan Kid Mohair on nyt käytetty. Säilöin sitä sentään viitisen vuotta. Uutta en osta, en vaikka antaisivat rahaa mukana (kaivelee villanöftää silmistään). Ensi kerralla lupaan esitellä jotain käsityöaiheista, valmista.

Mutta nyt. Pidetään toisistamme huolta.

Peilipallon alla

2008-09-07T18:39:00.005+03:00

Lapasten nimeksi sopii peilipallot. Niissä on peilipallot. Ja tytär haluaa just samanlaiset. Saamansa pitää jahka lankaa saa taas hankkia T-A-R-P-E-E-S-E-E-N. Eli yritän tämän lankalakon myötä päästä eroon hokkuspokkushetkistä, joiden jälkeen huomaa omistavansa uudet kengät(jotka eivät mahdu jalkaan), housut(jotka mahtuvat kunhan aloitan pilateksen) tai lankaa (josta teen joskus jotain, ellei koit iske ennen sitä). Ei, en aio ryhtyä tiukkapipoksi, sillä tiukkaakin tiukemmat päätökset on tehty pyörrettäväksi.

Mutta tsa-daa..peilipallot.

Poseeraajana tytär, lempparipaidassaan.

Viikonloppu on mennyt onnellisen onnettomasti töissä, mutta onneksi huomenna on vapaapäivä. Tosin vain yksi ja sitten mennään taas. Olen tehnyt myös purkamispäätöksiä: tyttären raitamekko ei ehtinyt täksi kesäksi - purkuun, siitä tulee pusero. Yksi harmaa villatakin alku vuodelta yksi tai kaksi - purkuun.

Lisäksi ilmassa on startiittia... mulla on (kiitos anopin) runsaasti ohutta villalankaa, ehkä Floricaa ja se on niin ihanan väristä beigeä, että nyt kyllä tekisi mieli kaivaa esille jokin palmikkoinen ohje ja aloittaa. Mutta.. se sinivihreähirvitys villatakki on PAKKO tehdä pois alta, sillä muuten se jää tekemättömien töiden aarrearkkuun odottamaan uutta tulemistaan, jota ei tule väristä johtuen ikinä. Lisäksi SNY:ni lähettämät Virtain villat houkuttelevat minua tarttumaan vyyhdinpuihin ja kerijälaitteeseen. Pahaksi onneksi suunnittelin huomiseksi vapaapäiväksi pientä raivausoperaatiota huusholliin, joten lankojen ja puikkojen kanssa ei passaa koko päivää suhrata. Mutta ehkäpä pieni postaus kuitenkin...

Niin ja Palagalle ja miksi ei muillekin tiedoksi, hyvin raidoittuu Novitan raitalanka. Saatan (ehkä) joskus ostaa lankaa kerän.

Harmaan päivän pelastus

2008-09-05T20:12:00.008+03:00

Vaikka päivä oli harmaa ja vähän kökkö ja päätin ottaa työstäni lopputilin ennen joulua, piristyi mieli kuitenkin noin tuhat astetta kun hain postista ihanan SNY:ni lähettämän paketin. Siellä oli vaikka mitä ja ihanaa..sähköpostitse SNY:ni tiedusteli haluani adoptoida Retua muutaman kerän ja voi! Nyt tuota ihanaa sukkalankaa on minulla monta kerää. (Aion tehdä niistä sukkia vain itselleni.)

Katsokaa mitä kaikkea ihanaa paketissa olikaan!

Kaikki tummanharmaa on Retua. Vaaleanharmaa on Virtain Villan vahvistettua villalankaa ja siis aivan ihanaa. Ihan kuin jotain huivia tai vastaavaa tästä olisi kehkeytymässä, jossain vaiheessa. Voi kökkö, kun en tajunnut ottaa kortista lähikuvaa, ihana heppuli on käsinkirjottu. Vaaleanpunainen huovutettu sydänheijastin on tyttärelle, joka haluaa kiittää; kiitos!. Oli nimittäin tosi otettu omasta SNY-lahjasta.

Huomaatteko boxin lankojen seassa? Sieltä marssi ulos nämä plus yksi keltainen, joka jumittui boxin pohjalle ja päätti tulla esiin, kun tarpeeksi pienellä sormella laatikon perimmäinenkin nurkka tyhjennettiin.

Puikkonallukoita oikein puoli joukkuetta. Kiitos näistäkin.

Tiesittehän, että olen syyskuun langanostolakossa?
Totta kai Citymarket myy Mamboa alennettuun hintaan ja totta kai mulle käy näin;

Yhdet lapaset sain valmiiksi asti, mutta toisten kanssa kävi näin. Nyt pitää toivoa, että vire pysyy yllä heti lokakuun alussa, kun saan hankittua lisää lankaa. Tietenkin jos atomitalvi uhkaa jo ennen lokakuuta, joudun rikkomaan valani ja hankkimaan puuttuvan langan, sillä kukapa sitä antaisi lapsensa käsiään palelluttaa?

Onneksi kuitenkin sain lapselle tehtyä yhdet sukat. Lankana tuttuakin tutumpi raitalanka ja se sitäriittääjariittää-seiskaveikka.

Raidat eivät enää kerän jämässä osuneet kohdakkain ja lanka loppuikin just kun sain toisen kantapään tehtyä, eli oikean värikohdan aloitus ei ollut mahdollinen. Eipä nuo saappaista näy.
Koska lapaset jäivät tauolle niin tyrmistyttävällä tavalla (mulle on viime aikoina käynyt näin useammankin kerran= liian vähän lankaa), aloitin sitten uusia sukkia. Nämä menee velipojalle kunhan joskus valmistuvat, eli tämä lanka oli siis sellaista, että se siirtää kosteuden ylöspäin seuraavaan kerrokseen. Sukista teen sellaiset just istuvat, eli näiden alle ei laiteta sukkia.

Olen nyt ihastunut tuohon lappualoitukseen, se on niin vaivaton ja puikkoja säästävä. Perinteisemmällä kärkialoituksella sain väännettyä metallipuikkoja varsin mielenkiintoisen näköisiksi työkaluiksi. Tuossa neuleessa on käytössä eka kertaa Knit Pictsin sukkapuikot ja onhan ne mun kouraan aivan jumalattomat lyhyet. Olenkin saanut neulottua kahdessa illassa niska-hartiaseuden sellaiseen jumiin, että pois alta.

Pahoittelut hieman hajanaisesta tekstistä, olen ollut viime päivät hieman äreällä päällä, kävin tosiaan hakemassa töitä toisesta paikasta ja luultavasti siirryn lähempänä joulua muualle. Mua vaan alkoi N-I-I-N kyrsimään nykyinen työpaikka, että ajattelin että jos jään tänne, mulla on ens kesänä aivonyrjähdys ja lapamato. Hieman arveluttaa (nykyinen paikka on vakipaikka ja mahdollinen tuleva ei todellakaan), mutta kun Heimopäällikölle asiasta puhuin, tuli hän töistä kakku mukanaan, että siunaus tuli sillekin suunnitelmalle. Nyt kuitenkin poistun ottamaan kupposen kaffea, itseleipomaani (!!!!) omenapiirakkaa ja sitten siirrtynkin Snyni lähettämiin tikkareihin ja ei- en aio antaa Heimopäällikölle niistä toista vaan nautiskelen ne ihan yksikseni.

2008-08-29T09:13:00.006+03:00

Sen piti olla täysin viaton vierailu paikallisessa lankakaupassa. Piti hakea kaksi kerää rannikkaisiin tarvittavaa teflon-lankaa... No sitä ei löytynyt, enkä sitten vissiin löytänyt ulko-ovea. Onneksi syyskuu alkaa maanantaina, tietää kiertää lankakaupat kaukaa.

Tuo kukertavan kirjava saa korvata sen teflonlangan rannikkaissa, sillä tuo oli jotain poly... joka siirtää kosteuden aina ylöspäin. Alpakoista tulee tyttärelle lapaset, tosin hän itse toivoi sormikkaita, mutta en luvannut. Pörrölanka menee synttärisankarin pörrölapasiin. Niitä jo illalla aloittelinkin, eli se kamalan sävyinen seiskaveikka häviää tuonne pörrön sekaan aika kivasti (ja vähenee).

Ruskea lanka on sitten se lohtulanka, jonka nyt soin itselleni tuosta artriitti-diagnoosista. En kyllä vielä tiedä mitä siitä tekisin, ehkä jos jaksaisi pipon väkertää? No huh.. parempi vaan kietoa vyyhti pään ympärille, kuin odottaa valmista pipoa. Viime aikoina on nimittäin ollut havaittavissa lievää väsymystä koko käsityöhommiin. Verhokankaatkin päätin sitten viedä ompelijalle, joka ompeli meidän verhot edelliseen kotiinkin. Toisaalta parempi teettää ne, kuin suhrata itse aivan hirveät, erimittaiset verhoyritelmät. Pitkäjänteinen työskentelytapa ei ole ominta minua.

Tässä muuten kuva niistä seiskaveikkasukista. Sattui raidat kerrankin just eikä melkein kohdalleen. Malli on tuollainen perinteinen saapassukkamalli. Tytöt kyllä ehkä tykkäisi enemmän sellaisista oikein ohuista sukista, mutta olen niin laiska neulomaan ihan ohuita lankoja, että jääköön toiseen kertaan.
Joopa joo, langat on edelleen päättelemättä.

Joskus aika kauan aikaa sitten meille kotiutui jonkin verran kukkasidonnassa käytettäviä koristenauhoja. Kovasta yrityksestä huolimatta minusta ei tullut kovinkaan kummoista kukkakimppujen tekijää, ja nauhat ovat minun makuhermoon liian värikkäitä. Joten jos tunnet polttavaa tarvetta nauhakasalle niin eikun kommenttilooraan huuto hep, niin täältä pesee ja linkoaa. Eikä maksa mitään, lähetä vaikka postikortti kiitokseksi.

Ja se on otettava kaikki tai ei mitään. Pätkät ovat himpun verran alle metrin mittaisia.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Vain hieman lankaa

2008-08-25T20:36:00.007+03:00

...ostin Oulun reissulta.

Ihan vain vähän ja koska olen tunnustanut itselleni rajoittuneisuuteni ja todennut olevani jokseenkin vihreä, ostin sitten vihreää. Tappelin pitkään vihreää väriä vastaan, sanoin että vihaan vihreää. Silti aina kun ostin "hetken mielijohde" lankoja (ai onko jotain muitakin lankoja?) ne olivat aina vihreää. Nyt olen siis sinut vihreyteni kanssa.

Nämä olivat Anttilassa tarjouksessa. Ei siellä muita tarjouksia sitten ollutkaan, jotain hajanaisia Mambo keriä - 4 euroa kappale. No huh huh...
Näistä tulee edellisessä Novita-lehdessä ollut hihahuivi. Siis sellainen huivi jossa oli yksi hiha, ihastuin siihen ihan täysillä, se on jotenkin just minun näköinen vaatekappale. Ja luultavasti pysyy vauhdissa mukana kun toinen käsi on hihassa.

Ja ne pas***maiset ostokset.

Onneksi toistaiseksi puhutaan kuurista, joka kestää ½-1 vuotta. Kipeään varpaaseen tehdään puhdistusleikkaus, nivelkalvo oli paksuuntunut ja siellä oli aika runsaasti nestettä. Että mua korpesi... Mutta reumaa ei siis vielä ainakaan ole. Ja se on kiva se. Suunnittelin ostavani itselleni lohtulankaa tapahtuneen johdosta, mutta sitten lankakaupassa en keksinytkään mitä olisin halunnut, ketutti vaan niin kovasti.

Viikonloppu odotettiin sen verran kuivaa jaksoa, että kesäkelkkarata olisi avattu. Turha luulo. Satais sitten piru vie edes lunta, niin voisi kaivaa sukset esiin. Jotain rajaa pyytäisin tässä vesisateen määrässäkin. Kiitos.

Löysin yhden virkkuutyön, joka on odottanut uutta tulemistaan. Päätin ilahduttaa jotakuta sukulaistani uusilla tyynyillä, sillä yksi on jo valmiina ja nyt sitten virkataan toista suorastaan kiivaasti. Ihan kiva virkata. Tosin ottaa aika kovasti käsiin.

Oho, olipas kökkö kuva.. pahoittelemme tapahtunutta.

Nyt poistumme odottelemaan sivuvaikutuksia, virkkaamaan lisää kerroksia tyynynpäälliseen ja ihastelemaan valmiita villasukkia, jotka tietenkin unohdin kuvata. Palaillaan!

Syyskuu kuivilla

2008-08-24T18:12:00.003+03:00

Mie ainakin aion olla!

Huomenna lisää. Hyviä ja huonoja ostoksia.

2008-08-21T18:48:00.007+03:00

Sukat valmistuivat sittenkin aika kivuttomasti. Sain niistä kyllä hieman erikokoiset, mutta ehkäpä appiukolla on eripari jalat.. Kiitos Arja tarjouksesta, laiskana ihmisenä luin kommentteja sen verran myöhään, että sukat olivat jo valmiit. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä Retusta, se on aivan loistava sukkalanka. Juuri sellainen lanka, josta tehdään sukat ihan o-i-k-e-a-a-n käyttöön. Siis siihen kun aamulla lähdetään metsään ja illalla nakataan sukat uunin pankolle kuivumaan, jotta seuraavana aamuna matkanteko maistuu taas.

Aloitin sukat kärjestä Punokset puikoille-kirjan mainiolla lappuohjeella. Seuraavatkin sukat tulee samalla metodilla. Itseasiassa varren tekeminen ensin on aivan suunnattoman tylsää, ainakin sellaisissa perussukissa, joissa ei ole mitään koukeroita mukana. Nuo sukat on oikeastaan aika tylsät, mutta olen sitä mieltä, että käyttäjä arvostaa näissä sukissa huomattavasti enemmän käytettävyyttä kuin ulkonäköä. No sen näkee sitten. Aloitin sitten jo uusiakin sukkia..

Lanka on Kristiinan kanssa vaihtokaupoilla saatua syksyn uutuus seiskaveikkaa. Sain aikaiseksi legendaarisia lätäköitä, enkä millään oikein nättiä raitaa. Mutta en ole vielä nakannut kirvestä kaivoon, kyllä se siitä. Nämä tulee heimopäällikön kummityttärelle, jonka syntymäpäiville syyskuussa pääsemme. Suunnittelin tekeväni 10-vuotiaalle viimeisen rinsessalaatikon, johon laitetaan kaikkea tyttöhömppää; paljettihame, vaaleanpunaiset villasukat ja jotain muuta hörsylää, ehkä jokin vaaleanpunainen valosarja. Katsotaan nyt. Kohta ei enää keksi mitä ostaisi, kun nuo nuoret neidit ovat niin tarkkoja vaatetuksestaan.

Ja ahkeralle lukijalleni ja kommentoijalle (kiitos kiitos kiitos) Vanhalle Markalle kerrottakoon, että palmikkopuseron ohje löytyy Suuri Käsityölehti Helmikuu 2008. Kyseinen lehtihän on kunnostautunut kääntämällä mm. Rowanin ohjeita ja tämä on yksi niistä. Olen aivan täpinöissäni ohjeesta, että milloinkahan pääsisin sitä tekemään, sillä lupasin (ja uhkasin) itselleni, ettei uutta aloiteta ennen kuin vanhat on tehty. Tosin suunnitelmiahan voi aina muuttaa.

Osallistun Mrs Marplen "Syyskuu kuivilla tempaukseen", jossa ollaan kuivilla lankojen, puikkojen ja muu neulomiseen kuuluvan tavaran suhteen syyskuun ajan. Eli ostolakko suomeksi. Onneksi Oulun reissu on huomenissa ja on siis vielä elokuu eli kuljen avoimin mielin, josko jotain kivaa löytyisi. Sieltä onkin kiire kotiin, sillä päästiin Rukalle mökkeilemään viikonlopuksi (= hyvää ruokaa, juomaa, karkkia, puikot, lankaa, roskaromaaneja ja ehkä kesäkelkkarata). Sinne siis! Toivottelenkin mukavat viikonloput, sillä kun huomenna lähden kello 05.30 palaan tähän tuoliin pyhäiltana. Neulomisiin!

2008-08-19T17:06:00.005+03:00

Tiedätte varmaan sadun hölmöläisten peiton jatkamisesta?

Tässä vaiheessa aurinko paistoi ja suunnittelin laittavani appiukon uudet sukat postiin huomenissa. Valmiin sukan varsi oli varsin upean mittainen, hieman alle polven, aioin nimittäin käyttää koko 100 gramman vyyhdin aina yhteen sukkaan, mutta varsi alkoi näyttää polvisukalta, joten aloittelin ensimmäisen vyyhden lopuilla toista sukkaa. Sitten... lankalaatikoista ei löytynytkään enempää tuota graffitinharmaata Retua. Ei ole tosi! Kaadoin kaikki reilut 30 kiloa lattialle ja uskottava se oli, ei sitä ollut. Ei, vaikka harmaita sukkalankoja löytyi ainakin kilon verran. Miten olen edes onnistunut ostamaan vain yhden vyyhdin??!! Yleensähän tyhjennän koko hyllyn, noin niin kuin varmuuden vuoksi? Muita harmaita oli useita keriä. Joku syö mun lankoja...

Ja siitähän se hölmöläisten peitonteko sitten alkoi. Että mie onnittelin itseäni...

Nyt päivän aherruksen jälkeen mulla on 2 sukkaa varsia vailla. Per***manto.
Yritän ajatella positiivisesti ja iloita siitä, että saan kuin saankin sukkiin iloiset raidalliset varret. Passaa niitä sitten hirvimetsällä nuotiolla kuivailla.. saa koko hirviporukat ukot ihmetellä, että onpas vain kirjavat sukanvarret. Mitäs muuta onnistunutta olen tänään saanut aikaan? Laitoin makaroonit kiehumaan ja väärän levyn päälle, ihmettelin että kylläpä haisee käry. Onneksi levyllä ei ollut mitään, tyhjä levy vain haisi.

Toki kun kaivoin kaikki lankani esille, sain huomata että omistan ehkä 5-7 kiloa Floricaa. Ja tästä syystä innostuin tilaamaan Hobboksilta kirjan, jonka esittelen sitten kun se tulee. Lisäksi löysin vanhasta käsityölehdestä ihanan palmikkopuseron, jota haluaisin myös kilkutella. Ainakin paljon enemmän kuin niitä hiivatin sukanvarsia, puhumattakaan siitä toisesta (niin, juurii sitä turkoosinjapetroolinsekoituksesta).

Tämä lähtee nyt virittelemään sukanvarsitehdasta ja palaa astialle jälleen toisena päivänä.
Neulomisiin!

2008-08-16T10:20:00.006+03:00

Eilen ennen iltavuoroon lähtöä kipaisin postilaatikolla ja siellä odotti yllätys.
Kiitos Hestia!
Itse asiassa lähetin Hestialle ylimääräisen Ottobre-lehden ja sainkin sitten tällaisia aarteita.

Kiitos vielä kerran. Tulevat varmasti käyttöön. Varsinkin nuo isot neulat toivoisi pääsevän käyttöön hyvinkin pian. Tosin ollaan kyllä vielä matkalla. Ja voi luoja että tuo lanka on ruman väristä. Siinä on sellainen ostos, jonka kohdalla lause "värit voivat poiketa näytöllä alkuperäisestä" pitää täysin paikkansa. Olin ostavinani jotain turkoosin tai petroolin väliltä. Tai itseasiassa niinhän se onkin...

Kohta ollaan kainaloissa, joten eiköhän sitä kuitenkin olla ikään kuin voiton puolella. Yritän saada tämän valmiiksi mahdollisimman pian, sillä bambu-langat suorastaan huhuilevat minulle illat pitkät. Voin ainoastaan katsella lehdestä kuvaa ja haikailla (senkin ajan voisin tietenkin neuloa tuota jakkua). Mutta ehkäpä bambupuserosta tulee sitten sitäkin rakkaampi.

Tällä hetkellä tykkään tosi paljon tuosta aina oikein pinnasta. Siinä on jotain perusbrittiläistä.. Tuon jakun malliin ihastuin, koska ne näytti niin hyvin istuvalta. Kunhan se joskus valmistuu, niin nähdään että kuinka hyvin se sitten istuukaan.

Pikkuveli täyttää tänään vuosia ja lupasin pistää pikkupaketin postiin jahka se valmistuu. Pitäisi ehkä aloittaa jotain nopeaa.. Talvi tulee ja sitä kautta koiravaljakkoajot, ehkä jotain käytännöllistä ulkokampetta? Kynsikkäät olis kivat, mutta ah -niin hitaat tehdä. Pipo? Sukat? Ideoita?

Voihan viulu!

2008-08-14T17:07:00.005+03:00

Siivouspäivät ovat vaarallisia! Varoitan, ottakaa rauhallisesti kun siivoatte, ettei tule vahinkoa.
Itse siivousvimman keskellä päätin, että kaikki keskeneräiset on tehtävä valmiiksi ennen kuin saan aloittaa mitään uutta. Voi helekatti... niitä siis löytyi. Runsaasti. Saan aloittaa seuraavat uudet työt ensi kesänä. Löytyi mm. villatakki, jonka kainaloiden alta lähtevä palmikkokuvio on jotenkin mennyt keturalleen, eli siihen pitäisi keksiä jokin juttu. (eli purkaa ja tehdä uudestaan) Ei siinä mitään, työstä oli vedetty puikkokin pois.

Pontso on kuitenkin valmis. Se on ruman värinen jotenkin, tai en oikein tiedä. Viininpunainen ei ole minun mielivärejäni, en tiedä miksi edes ostin sen väristä lankaa. Sain sen varmankin halvalla. Tytär kuitenkin tykkäsi.

Kukkakoristeet menevät helmassa ja kauluksessa.
Olen innoissani neulonut rumanvihertävää villatakkia, sillä mun piti tehdä täksi kesäksi yksi toinen jakku. Ja sen jakun langat huutavat korista, että "vielä on kesää jäljellä". Voi kökkö.

Mitä muuta käsityökoreista löytyi kun penkoi. Siis sen unohdetun villatakin lisäksi. Tyttären mekko, niin juuri se raitamekko, jonka aioin tehdä täksi kesäksi. Toivottavasti se mahtuu myös ensi kesänä, ehkä se valmistuu siihen mennessä. Appiukon sukka, samassa vaiheessa kuin 2 viikkoa sitten. Peittoprojektin lappuja, ei siinä mitään, peitot on jo lähetetty Karjalaan. Olen siis myöhästynyt. Minttumaari löytyi myös.

No mitä sitten haluaisin tehdä? No sukkia, lapasia, pipoja ja itselleni puseron. Seuraavana vuonna sitten.. Olen myös tutustunut kinnasneulan käyttöön, siis videolla. Ehkä jonain päivänä otan langan ja neulan ja alan kiroilemaan ja opettelemaan. Luulen että voin jopa oppia tekniikan. Ja onhan se haarukkapitsin tekokin opettelematta, työvälinekin jo on. Oon aika toivoton tapaus.

Snyni lähettämä ihana tekstiili sai arvoisensa paikan. Vaikka kutsuin teosta huiviksi, ei se siihen käyttöön kyllä pääse. Sen paikka on pianon päällä ja se sopii tuohon täydellisesti. Arvaillaanko, onko tuo taulu tuossa pianon päällä vielä ensi kesänä? Eli ei seinällä.

Nyt tämä toivoton tapaus lähtee kauppaan etsimään edullisia elintarvikkeita. Jääkaapissa pilkotti vain valo ja sillipurkki sen loisteessa.

Uuden edessä

2008-08-11T20:06:00.011+03:00

Sain viikonloppuna SNY:ltäni sähköpostia, että paketti olisi tulossa. Tänään sitten postiin koodi paperilla kyselemään, että joskohan minulle olisi postia tullut... Oli sitä.
Luonnollisesti hyvin rauhallisena ihmisenä auoin pakettia pitkään ja hartaasti, myös paketissa olleita karamelleja nautiskelin ainakin noin 10 minuutin ajan. (Minäkö ahne?)

Oi katsokaa, katsokaa!!
Lett-Lopia pitelen ensimmäistä kertaa käsissäni ja lanka on aivan ihanaa. Just sellaista kuin langan pitää olla, jos kerran tykätään luonnonmukaisesta, karheasta, rustiikista pinnasta. Oih... Ja ei siinä kaikki, yhden lankakerän sisällä oli haaste..

A-P-U-V-A!
Mie oon aivan toivottoman laiska opettelemaan mitään uutta. Kerran mulla oli poronluusta tehty kinnasneula kädessä jossain kaupassa, mutta totesin, ettei siitä kuitenkaan mitään tule. Nyt on pakko tulla. Kiitos Sny, uskot siis kykyihini. Ja kiitos myös linkkivinkistä, aion viettää torstain vapaapäiväni tekniikkaan tutustuen.
Ja eihän tässä vielä kaikki, kuten ensimmäisestä kuvasta näkyi, silkkipaperiin käärittyjä paketteja oli kaksin kappalein.
Isommasta, joka oli minulle paljastui aivan ihana huivi. Oi kiitos!

Hitsi kun en osannut ottaa kunnon lähikuvaa. Yritän loppuviikosta uudestaan.. Tuossa on siis koneommelta, helmiä..pikkuperhosia. Ihana. Ja se pienempi paketti sai aikaan riemunkiljahduksia.

Ja sieltä löytyi.

Snyni omistaa selvästi huovuttajan taitoja. Hmm... Itsekin neulahuovutin pari-kolme vuotta sitten, mutta se into lopahti ja välineet ovat ainakin toistaiseksi varastossa odottamassa uutta tulemistaan.

Olen virkannut tyttären pontsoa aivan tuskassa, missä välissä tuo lapsi venyi noin pitkäksi?! Eihän mulla riitä ranteissa kohta voimat vääntää sitä vaatekappaletta valmiiksi. Nyt kuitenkin vaikuttaisi, että jäljellä on noin 8 kierrosta. Helmaan tulee sellaisia hauskoja kukkasia hapsujen kanssa. Tyttäreni on kierrättäjä; hänellä oli jokin tukkapompula, jossa oli sellaisesta putkineuloksesta tehtyjä kukkia koristeena. Neiti purki rikkoutuneen pompulan ja nyt on pontson helmaan iloisen värisiä kukkakoristeita valmiina. Ja arvatkaa kyseleekö joka päivä, että eikö se pontso ole jo valmis? Kaikki aikanaan.

Miltä kuulostaa uimakilpailut, jossa entisiä maailmanennätysaikoja lyödään sekunneilla?

Ylimääräisiä

2008-08-05T09:59:00.007+03:00

Nyt olisi pari lehtykäistä tarjolla. Huuda hep kommenttilootaan niin postipoika laittaa polkimiin vauhtia ja saat lehdet kotiisi.

Ensinnäkin tilasin Tapiolta lankoja, joita en valitettavasti voi esitellä sillä on ns. salaista tavaraa, mutta tämä lehti tuli mukana ja sen saa ken tarvii/ haluaa. Sisältää siis muutaman lasten neuleen. lanka näyttäisi olevan jotain Palman tyylistä.

Toisena saa maailmalle lähteä Ottobre Woman lehti, joita löytyi varastoistani kaksin kappalein.
Lehdessä on muuten kuvauspaikkana mm. tuo Kauppayhtiön kahvila, jossa Rovaniemen neulojat kokoontuvat (ainakin silloin tällöin).

Olen myös palannut lankojen pariin, en tosin ole vielä pystynyt neulomaan, mutta virkannut sitten senkin edestä. Tyttärelle pari vuotta sitten tekemäni pontzo alkaa olemaan lyhyt, joten pitempi ja mielellään villalangasta pitää tehdä. Lanka on seiskaveikkaa ja niin ruman väristä, että pois alta. Kerällä lanka näyttää viininpunaiselta, mutta pintana sellaiselta maksoittuneelta vereltä. Pitänee kokeilla värjätä tätä valmiina, on niin hirveä väri. Ja ei siinä mitään, lankaa on ainakin 4 kerää vielä jemmassa.

Toiveissa olisi että piakkoin pääsisin sukkien kimppuun ja se vihreäsinihässäkkäsävy neuletakkikin odottaa jatkoa. Mutta kelien viilennyttyä tuntee ihan selvästi, kuinka startiitti meinaa painaa päälle. Villalangat suorastaan huutavat tuolta laatikoista, että ota minut puikoille!
Aika pelottavaa..

Palaamme astialle taas toisena päivänä, sillä nyt pitää kammata naama ja lähteä illaksi töihin.

Kuilun partaalla(ko?)

2008-08-02T20:55:00.009+03:00

Nostin sitten täkyksi myös saumurin pöydälle. Sillä olin sisimmässäni sitä mieltä, että ne myyntipuheet, joilla vakuutin heimopäällikön saumurin tarpeellisuudesta olisi ehkä aiheellista muuttaa sanoista teoiksi.

Alunperinhän kerroin heimopäällikölle kuinka kalliita lasten vaatteet on, että ihan muutamilla yöpaidoilla ja kerrastoilla kattaa jo kulut. En kyllä itsekään muistanut sitä, kuinka veemäistä kaavojen piirtäminen, kankaan leikkaaminen ja se hiivatin nuppineulottaminen on. Ja ikinä en harsi, ennemmin puran (en ikinä). Siinä vaiheessa kun kankaan palat ovat saumurin paininjalan alla elämä vielä hymyilee. Sitten alkaa lääketieteellisesti hyvinkin kiinnostava sessio; verenpaineen nousua, verisuonten pullistumista jne. Mulla meni ompelukoneen kanssa välit poikki enkä kyllä ensimmäisenä ole sen kanssa sopua tekemässä. Se ruoja.. Mutta vaikka tämä alkupurkaus vaikuttaa varmasti hyvin aggressiiviselta, sain jotain ihan kivaa aikaiseksi.

Yöpaitoja kaksin kappalein.

Pallokangas on hankittu muistaakseni Kangastukusta viime talvena ja aioin ehkä tehdä siitä itselleni jotain.

Tässä malli on sama, kangas on Kangastukusta ja hankittu varmaan 2 vuotta sitten. Tyttärelle tästä piti tehdä jotain muuta, mutta nyt se kelpasi enää yöpaidaksi. Kuva on muuten meidän parvekkeelta ja kuvauslämpötila oli 9 astetta.

Sitten siirrymme kerrasto-osastoon. Jaksoin tehdä vain yhden kerraston.

Ja otetaanpa toinen otos kehiin.

Kangas on tosi vanhaa, ostin sen kun tytär mahtui nukkumaan vauvan vaunuihin, eli varmaankin 8 vuotta sitten. Eli todellisesta vuosikertatrikoosta oli kysymys. Mun pitää opetella tekemään nuo kauluksen, lahkeet ja kädentiet niin, ettei joka kerta tartte kiroilla niiden kanssa, haluaisin sellaisen "marimekko"-tyylisen kauluksen, mutta en osaa sellaista tehdä. Yritin tikata kaksoisneulalla, mutta ei mun koneriepu ymmärtänyt sellaisen päälle ollenkaan. Vinkkejä?

Ja koska toisessa blogissani kehuin, että ruutukangasta jäi vielä pussukoiden jälkeen, niin päätin kuluttaa kankaan loppuun. Nyt siitä onkin vain rippeet jäljellä.

Mekon malli on Suuri Käsityö-lehdestä. Helma on pallo ja koko mekko vuoritettu. Kaikkien näiden kamppeiden ompeluperiaatteena oli, että materiaalit on löydyttävä kotoa omista varastoista. Sen vuoksi en esittele mekon vuorta, sillä Sastan porovuori sopisi paremmin johonkin muuhun vaatteeseen, mutta se oli ainoa vuorikangas mitä löytyi.

Tähän kyllä ostin vetoketjun, mutta kun etsin kätköistäni kuminauhaa löytyi myös vetoketju. Vielä jäi runsaasti materiaalia uusiin ompeluhaasteisiin, mutta nyt ketutti jo sen verran kovasti että kannoin koneet hetkeksi piiloon. Sillä totta kai mekkoa ommellessa ompelin vuoren ja päällisen niin että ompelin toisen yläreunan toisen helmaan ja ihmettelin, että tuleepa vaan kovasti pussia tähän hameeseen...

Nyt siirryn sohvalle nauttimaan sormenleveydellisen EM-jalkapallokisaveikkauksesta voittamaani viskiä ja alan virkkaamaan. Toivottavasti käsi kestää. Halipatsuippaa vaan ja palaillaan!

2008-07-31T19:48:00.006+03:00

Miusta on tullut raihnainen!
Aloitin maanantaina tekemään villasukkia, koko 43-44 , ne piti saada tiistaiksi valmiiksi, kun oli ne appiukon kemut. (ai kuinka niin "aika myöhäinen aloitus"?!) Vaan kuinkas sitten kävikään?

Tuohon asti pääsin ja sitten se iski. Jännetupin tulehdus. Tai siis tuo on itse tehty diagnoosi, mutta Therapia Fennicaan tutustuessani oireet täsmää. Appiukko saa sukkansa sitten vaikka hirvenmetsästyksen alkaessa... Eikä siinä vielä kaikki, tänään naksahti nivunen. Huomenna varmaan naksahtaa korvien väli. Tai se kyllä naksahti nyt illalla..kävin nimittäin nettiostoksilla. Mutta niistä lisää myöhemmin.

Taannoisella Haaparannan reissullamme kävimme uudessa ICA Maxissa ja totta kai kaivoin kaupasta lankahyllyn esiin. Löysin aika hauskaa Lovikka-lankaa. Näitä siis lapaset jos toisetkin ensi talveksi.

Nyt kyllä alkaa olemaan tuota materiaalia sen verran paljon, että on ehkä aika ryhtyä sanoista tekoihin. Lapsirievullakaan ei ole yksiäkään sukkia, ai onpas yhdet. Kiitos Anne! (Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että yksiäkään lapasia ei ole...)

Tässä vielä lähikuvaa langoista.
Tässä väritkin kohdillaan.

Minun piti myös esitellä muutama kirja, jotka ovat omituisesti löytäneet tiensä meille, mutta esittelen ne sitten kun muistan napata niistä kuvia. Siinä on kyllä käsityökirjoja sekä laulukirjoja laidasta laitaan. Paras aarteista on Käsiteollisuus- kirja vuodelta 1914. Toinen aarre on Lastuja - Uusia kolmiäänisiä lauluja vuodelta 1921, josta löytyy varsin raskassoutuisia lauluja toimittajan mukaan koulu- ja nuorisokuoroille mm. Lapsen haudalla- teos. Mutta näitä siis myöhemmin lisää.

Aika paha kun tykkää keräillä kaikkea kummallista, kuten se kokoelmani helmi vuoden 1907 suomi-ruotsi sanakirja, josta löytyy mm. kappale kepeille lausahduksille. Kuinka maailma olikaan ennen viaton... Taidan poistua tutkimaan kirjoja lähemmin, koska neulominen ei onnistu. Tai oikeastaan voit käydä kurkkaamassa muita puuhiani täällä.

Se on moro!

2008-07-25T17:07:00.004+03:00

Tiesittekö, että meillä päin on päivän pituus enää 19 tuntia ja 32 minuuttia? Se on erittäin surullista, sillä tähän ikään ehtineenä tiedän että kaamosaika on tulossa. Mutta koska pessimistisesti tuon asian totean, jaksan iloita niistä 19 tunnista ja 32 valoisasta, joskin sateisesta minuutista. Ja koska Jaakko, tuo kurja kaveri nakkasi kylmän kiven veteen tänään, jää minulta tänä(kin) kesänä uintireissu tekemättä.

Mutta viime yönä, juuri tuona reilun 3 tunnin hämärän aikana, vein roskikseen mustan roskapussin. Niin, urani Irene-neuleiden lupaavana suunnittelija päättyi purkuyritykseen, itseruoskintaan ja lopulta vapauttavaan roskiskeikkaan. Kukaan, ei kukaan kaipaa tummanviolettia mohairkarvalankaa. Eihän? Ja olisitte nähneet meidän maton sen mustan Kid Mohairin jäljiltä ja nyt näettekin.

Imuroidessa olin erittäin onnellinen imurin mattotampparista. Urani suunnittelijana taisi tyssätä tähän.

Olen jälleen mukana SNY-kierroksella. Aioin kyllä jättää kierroksen väliin, mutta kummasti alkoi polttelemaan ja ei kun mato koukkuun ja pääsin kuin pääsinkin mukaan. Taas on joulu joka kuukausi. Tuossa jo hieman suunnittelin ekaa pakettia ja kävin lukemassa oman SNY:ni blogia oikein ajatuksen kanssa. Voi kyllä tulee taas kivaa...!

Koska olen päässyt Irene-kaudesta eroon, aloin tekemään miltei ihan yhtä kamalan väristä, mutta toivottavasti mukavampaa mallia. Eli malli on kesän Modasta, lankana Tennessee. Menee valmiina väripataan, sillä tämä väri ei ollut ollenkaan sellainen, joksi sen kuvittelin. Tämä on kasariväri, mutta muuttunee sitten joksikin muuksi. Nyt neulon eka kertaa oikein tosissani Knit Pictsin puikoillani ja muutamaan otteeseen olen joutunut kiertämään puikko-osaa kaapeliin kiinni ja irroittelemaan lankaa tuosta puikon ja kaapelin saumasta pois. Kait mulla on niin kiero käsiala, että puikkokin kiertyy samalla. Mene ja tiedä.

Nyt on neulomiset hieman tauolla, sillä eilen nakkikastiketta tehdessä yritin lihapitoisuutta lisätäkseni silpasta etusormen pataan mukaan, mutta epäonnistuin tässä(kin) ja sain vain palkeenkielen. Nyt on sormi teipattuna ja laastaroituna ja lanka tarttuu teippiin ikävästi kiinni. Joten vietän tämän viikon vapaapäivääni surffaillen ja kahvia kitaten. Ja jatkan siis samaan malliin. Moro!

Hakataan päätä puuhun!

2008-07-18T11:02:00.006+03:00

Joskus iskee sellainen mielenhäiriö, että härkäpäisesti puskee jotain asiaa eteenpäin, vaikka tietää ettei siitä loppujen lopuksi tule kuin itkua ja hammasten kiristystä. Onko tuttua? Vai olenko ainoa jästipää tässä maassa? Teen tätä myös käsitöiden saralla. Voin esitellä kaksi esimerkkiä.

1. Tiimari kauppasi alessa sellaisia askartelu-paskartelupaketteja, joissa voi helmien, teipinpätkien ja erilaisten pahvinpalojen ansiosta saada aikaan 4 iki-ihanaa joulukorttia. Nooo.... hikoilin korttiaihioiden kanssa noin tunnin ajan ja rakkaat läheiseni kannustivat minua koko ajan. "Kylläpä tulee hienoja!" "Sinnikkäästi vaan!" sekä hieman vähemmän kannustavia "Mitä hiivatin helmiä täällä lattialla oikein seilaa?" Sen kiroilun ja muun noitumisen määrästä johtuen kortteja ei voi hyvällä tahdollakaan lähettää kenellekään. Ainoastaan jos siihen korttiin kehtaa kirjoittaa Hel****tin hauskaa joulua!
En askartele enää.

2. Aloin tekemään huivia, sellaista pitkää. Huomasin, että lanka ei tule riittämään mihinkään, joten päätin tehdä liivin. Violetista mohairista...Nyt mulla on tulossa ihana Irene-tyyppinen kasarivillaliivi, enkä pysty lopettamaan sen tekemistä! Siitä tulee niin kamala, että en tiedä kehtaanko viedä sitä edes roskikseen päivänvalon aikaan. Mutta kuka purkaa mohairia? Kuka? Onko siihen jokin firma olemassa?

Eikä siinä vielä kaikki. Lanka loppui, joten päätin jatkaa mustalla mohairilla ja samalla päätin, että pidennän tätä kötöstystä helmasta ja päätin tehdä ison kauluksen ja kaikkea. Voi herran tähden, tulkaa ja ottakaa minulta puikot pois!!

Olen ollut aika laiskalla tuulella käsitöiden suhteen. Koska koko muu Suomi lomailee, on meidän lomaa ansaitsemattomien pidettävä kansantalous plussalla ja työvoimapulasta johtuen töitä saakin tehdä niin että nikamat naksuu. Odotan mielenkiinnolla, että milloin saan pitää kertyneet ylityöt pois, noin niin kuin vapaana. Rahana en niitä halua, minulta on riistetty MINUN vapaa-aikaa ja haluan sen pitää itselläni. Verottajaa en ruoki. Oi ja voih, menee politikoinniksi..

Entäs minun varpaat? Ne sairastaa edelleen, reumakokeet olivat negatiiviset, mutta isoon sairaalaan kuitenkin lähtö on jossain vaiheessa. Totta ne vetää ne paikoilleen, en tiedä. Ehkä se on vain jokin rasitusvamma. En jaksa murehtia, ei se sillä parane. Toki varpaiden vihlonta ei mielialaa paranna, mutta ei se mitn.

Jepulis, nyt menee jaarittelun puolelle. Palaamme astialle, toivottavasti tiheämmin kuin viime aikoina. Nauttikaa auringosta!

2008-06-27T20:40:00.008+03:00

Olen pistellyt.

En ammattini puolesta vaan ihan vapaalla ja vapaaehtoisesti. Oli aika hauskaa, vaikkakin virheitä tuli. Ja koska käsityönopettajani Inkeri yläasteajoilta kertoi, että todellisen taitajan työt tunnistaa töiden takapuolelta, en kehota kurkkaamaan kuvan taakse.

Jatkoa seuraa jahka saan ompelukoneen pöydälle. Se on nyt varmassa tallessa portaikon alla. Mallia kuvioihin etsin kaikilta mahdollisilta ilmaisohjesivuilta ja niitähän piisaa. Pistelin yhteen aikaan paljonkin, sitten into lopahti kuin kanan lento ja siitä muistona on taulu, josta on tehty ehkä kaksi ruohontupsua. Valmistuu sitten joskus, eläkkeellä. Loput valmispakkaukset laitoin kierrätyskeskukseen, ehkäpä ne sieltä löytävät tekevät kädet.

Pääosin aika on kulunut siirtäessä tavaraa paikasta a paikkaan b ja taas toisin päin. Tavarat alkaa olemaan kutakuinkin paikoillaan, mutta yhtä tasoa olen vailla ja siitä kinnaa kaikki loput tavarat. Kun saan sen paikoilleen, saan loput pöydillä ajelehtivat tavaratkin paikoilleen. Taso siirretään entisestä kämpästä varmaan sunnuntaina. Olen minä muuttohumun keskellä neulonutkin, raitaa tulee, tosin hieman hitaasti. Kuitenkin niin että kohta aletaan kivuta kohti kainaloita. Tavoitteena on edelleen, että tälle kesälle. Mutta Haruha-huivi on valmis. Malli on addiktoiva, illalla ei meinaa millään raaskia laskea työtä käsistään. Ja kun huivi nyt valmistui, hetken mietin tekisinkö toisen.

Kuvassa vielä pingottamatta, teen sen maanantaina kun on luvattu hyvää ilmaa. Saan huivin levyille ja pihalle. Sitten saa syksy tulla, mulla on huivi! Suunnittelin ensin, että annan tämän lahjaksi, mutta täytyy kyllä harkita vielä.

Huomenna menen taas töihin. Jalkani kestää kävelemisen, mutta kyllä saa edelleen Burana-purkin kantta raotella. Itse epäilen, että jalkaterässä on jokin jännevamma tai - tulehdus. Voiko varpaassa olla jännetupintulehdusta? No nyt kuitenkin menee niin kivasti, että eilen sain ihan oikean kengän jalkaan, eikä tarvinnut enää kulkea keltaiset sämpylät jalassa. Ilo se on pienikin ilo. Nyt iltapalalle ja nukkumaan. No ei vaineskaan, taidan neuloa muutaman kierroksen.

Luannikast jussii!

2008-06-19T15:30:00.003+03:00

Eilinen aamu alkoi varsin kipeästi, jalka oli niin kipeä etten päässyt töihin. Iltapäivällä lääkärillä sain Burana-reseptin ja 10 päivää sairaslomaa. Tänä aamuna kävin verikokeissa ja sillä verimäärällä luulisi selviävän jo vaikka mitä. Nyt siis vietän päivät makoillen kinttu koholla. Jos reumakokeet näyttää plussaa, on vissiin pakko aloittaa avantouinti. Se tarkoittaa minun kohdalla sitä, että pitäisi tarjeta mennä veteen vaikka nyt kesällä. Uimahalleissakin on NIIN kylmä vesi, että palelen yleensä koko uintivuoron ajan. Mutta näin.

Raitamekko etenee varsin hitaasti. En jotenkin osaa päivällä asettua neulomaan, vaikka hyvää aikaa olisi. Päivystän koko ajan jotain, en vain tiedä mitä. Sitten illalla kun telkkarista tulee jotain, istahdan neulomaan. Nyt toki olisi hyvää aikaa neuloa, koska kaikenlainen ylimääräinen kävely tuottaa suunnatonta tuskaa ja ketutusta. Nyt olen oikein onnitellut itseäni siitä, että kaksikerroksinen asunto on... yksi ja puoli jalkaisena tietää mistä kiittää sitten kun jalka tervehtyy.

Mutta ei jakseta valittaa.
Aurinko on paistanut liki koko päivän ja lämmintä 23. Oulussakin on kuulemma satanut vettä, tänne sada hiipii vasta illaksi. Upea päivä, aamun keli oli kuin linnunmaitoa. Mulla on pihalla ruukuissa kasvamassa liljojen sipuleita ja niille pitäisi vissiin käydä kaatamassa hieman vettä, josko ne kukkisi ennen syksyä. Unohdin laitaa ne ruukkuihin ajoissa...

Bambupaitakin kuivui niin, että olen saanut sen päälleni. Kun paita oli vielä hieman kostea, käytin sen kuivausrummussa ja voi taivas miten pehmeä paidasta tuli. Se on ihana.

Kaulukselta puuttuu vielä nappi, joka kasaa nuo lerputtimet "rusetiksi". Mutta nappirasia on a) hukassa tai b) hyvässä tallessa, joten siinä saattaa vielä viivähtää tovi, ennen kuin nappi on paikoillaan. Täällä meillä on aika huonot nuo nappivalikoimat noissa kaupoissa ja minun askartelutaidoilla ei tehdä fimosta yhtään mitään, no ehkä sellaisia kuivia murosia.

Eilen illalla meinasi iskeä akuutti startiitti, mutta luojan kiitos kaikki langat on jo muutettu uuteen kotoon ja tyhjästä oli paha nyhjästä. Otin siis kiltisti raidat kouraani ja tein niitä. Olisin aloittanut mm. huivia, tunikaa ja sukkia. Bloggaaminen ON vaarallista, startiitti voi iskeä ihan millä hetkellä hyvänsä.

Mutta nyt, toivotan kaikille oikein rauhallista ja iloista juhannusta! Palaillaan alkuviikosta asiaan, kunhan tietokonekin kaikkine vermeineen saadaan kunniallisesti muutettua uuteen kotoon.
Pitäkää huolta toisistanne.

Taantumaa

2008-06-17T14:51:00.008+03:00

Koska pankkien finanssinerot kertovat talouden taantuman olevan jo oven takana ja soittavan kohta ovikelloa esittelen vielä toistaiseksi noususuhdanteisen taloutemme lanka- ja puikkohankintoja. Ensi kuussa alkaa se asuntolainan takaisinmaksu, joten suu laitetaan säkkiä myöten. Onneksi on näitä varastoja, joita tulevina heikkoina aikoina kaivaa (ja myydä).

Tämä kasahan kotiutui muhkean laskun kera jokin aika sitten Tapiolta. Mandarin Petitit ovat jo puikoilla, tosin vajuvat kiduttavan hitaasti. Alunperin vihreästä piti tulla jotain minulle, mutta menevät siis tyttären mekkoon. Ja siis tähän mekkoon.

Laatikossa oli myös Bambua, vain pandakarhu puuttui.

Itselleni jakkua havittelen näistä. Mulle on iskonyt jokin IHME vaaleanpunakausi. Meillä on kaikki vaaleanpunaista, jopa unelmat. Saa nähdä mihin tämä kaikki päättyy. Onneksi uusi kotitalo on vaaleansininen. Ja olihan siellä vielä Kamenaa, huiviksi aikoo hän. Jahka saan tuon epätoivoisesti ufoutuneen Minttumaarin valmiiksi, siitä puuttuu kait 6 tai 7 kierrosta. Mutta kun ei, niin ei.

Ja nämä kotiutuivat Tinttamarellista. Nää vaan on niiiiiiin ihanat käyttää (etten ole juurikaan raaskinut etteivät vaan kulu).

Kuvassa vilahtaa myös ystäväni Burana- paketti, joka miehen tiellä pitää.

Seuraavalla kerralla toivottavasti jotain valmista tai ainakin muutama raita enemmän.

Edith-täti kävi meillä:
Olisko joku halukas luopumaan japanilaisesta maskottivirkkauskirjasta? Juuri sellaisesta jossa oli josminkälaisia olioita ja elukoita virkkaamalla tehty. Kummipoikani viettää kohta synttäreitä ja on a) tautisen taitava käsistään (12 v.) ja b) haaveilee Japaniin muuttamisesta SEKÄ japaninkielen oppimisesta. Joten hälle kirjaa huhuilen. Yhteydenotot hintapyyntöineen merrunpuikoilla ät wippies piste fi
Kiitos ja kumarrus.

2008-06-15T22:25:00.006+03:00

Siitä tuli täydellinen! Vaikka se tässä kuvassa ei vielä näytä miltään, uskokaa pois! Siitä tuli hyvä. Saatte kuvaa valmiista Ullan ylösalaisneuleesta, kunhan se kuivuu. (toinen päivä menossa, pelkään, että se alkaa kohta maatumaan)

Lanka on viime kesän sesonkilankaa Oliviaa, jota taisi myydä s-ryhmän putiikit. Minullahan oli tuo pusero jo kertaalleen valmiina, mutta leveyttä oli aivan valtavasti, hartiat oli sopivat ja hihat, mutta sitten repsahti. Tähän parannettuun malliin tein aikalailla reippaasti kavennuksia ja sitten vyötäröltä alaspäin lähtiessä levennyksiä. Ylösalaisneuleen mallia aion käyttää kyllä toistekin, suosittelen siis muillekin.

Tilasin Tapiolta jokin aika sitten lankoja ja se paita jonka aioin tyttärelle tehdä saikin kommentteja "ihan kiva" -just sellaisella äänenpainolla, että äitinä tiedät, ettei sitä paitaa kyllä päällä näy. Ok- käyttöön suunnitelma b, raitamekko. Ja tämä ON tuskallista tehtävää, silmukoita on liki 300, lankana Mandarin Petit ja tämä ON hidasta. Joko mainitsin sen?

Tämä ei valmistu ikinä.
(Huomaattehan langan sävyihin sopivat silmukkamerkit? Terkkuja Arjalle)

Onneksi kohta aletaan kaventamaan, joten toiveissa on, että senttejä alkaisi kertymään hieman tiuhempaan tahtiin.

Me ollaan taas vaihteeksi aloitettu muutto, tänään kuskattiin noin tuhat kiloa tavaraa uuteen asuntoon, lähinnä minun kirjoja ja sitten keramiikkaa. Huomenna menen aamusta purkamaan niitä kaappeihinsa, jotta päästään illalla ajamaan lisää kamaa. Uusi koti vaikutti edelleen tosi ihanalta. Takapihan nurmikko kaipaisi jo leikkuria, mutta huomiseksi luvattiin vesisadetta.

Tervetuloa virtuaalitupareille huomenna , niitä vietetään uudessa blogissani Nähdään Kotona! Siellä ei varmastikaan neulomisjuttuja esitellä, mutta toivon mukaan innostun naputtelemaan sinne jotain muuta mitä meidän kotona tapahtuu.

Muuton lisäksi olen potenut kipeää kinttua. Eikä se ole parantunut vieläkään, olen käynyt kahdella lääkärillä, joista toinen kirjoitti kuussatasta Buranaa ja toivotti tervetulleeksi reumakokeisiin ja toinen piikitti kortisoni+puudutusainepiikin. Silti kumpikaan ei osannut edes arvata mikä kinttuani vaivaa. Kökköä siinä on se, että joudun ontumaan jalkaterääni. Tästä johtuen jumissa on koko jalka selkään saakka. Arvatkaa saako kävelykelvottomalla jalalla sairaslomaa? Ei saa, lääkäri toivotti lähtiessäni mukavaa työpäivää. Teki mieli haistattaa. Se oli ehkä tämä hoitoalan ammattilainen toisen hoidossa-syndrooma, joko hoidetaan "yli" tai sitten et saa apua vaikka olisi pää kainalossa. Vaan ei se mitään, tällä mennään.

Tytär on ollut reissussa jo kovin monta päivää, ja meidän kotona on tosi tylsää. Toisaalta hyppynaruakaan ei ole tarvinnut pyörittää. Tytär tulee ens perjantaina ja sunnuntaina pitäisi olla muuttokin jo suoritettu, lauantaina muuttaa piano. (Onneksi olen silloin töissä)

Nyt jalkapalloilemaan ja jatkamaan tuota raidoitusta, sitä riittää!

2008-06-01T21:06:00.004+03:00

Mambo-takki on vihdoin ja viimein melkein valmis.. nappilistaan on pakko ommella jokin nauha, sillä reunat ei ole kovin nätit pelkällä rapuvirkkauksella viimeisteltynä. Takista tuli kyllä muuten ihan ok. Ei mikään huipputakki tai -neule yleensäkään, mutta silti uskon että tämä menee sellaisena reissutakkina, kun mennään autolla jonnekin. Ainakin tänään takki oli tosi kiva kun marketin pakastealtailla paleltiin.

Hihansuihin olen etsinyt beigen väristä nauhaa. Tässä takissa söpöstellään koko rahan edestä.

Lankaa kului 1150 grammaa, eli ei ihan kevyt tapaus.

Olen jotenkin myöhäsyntyisesti hoksannut, että lapsellekin voi tehdä jotain vaatetta. Ja että mekot on tosi kivoja, siis neulemekot. Olisi kannattanut hoksata se silloin, kun lapsi oli alle metrin mittainen. Nyt kun koko on 140 cm ja kinttuja riittää, niin saa siinä eräänkin kierroksen kitkutella ennen kuin lapsen voi päästää se päällä ihmisten ilmoille.

Lankana on Mandarin Petit, jota tilaisin tuolta Tapion kaupasta..Itselleni tilasin krhöm.. hieman lankaa ja lasku oli kyllä sen mukainen. Sirdarin Just Bamboo on kyllä ihana lanka, mutta niin kallis. Tarkoitus olisi tehdä itselleni jakku, täksi kesäksi. Lapsen mekon teko kyllä saattaa viedä koko kesän, joten en taida laskea mitään kekkereitä uuden jakkuni varaan.

Saimme töistä työvuorolistat koko kesäksi ja jippii.. pääsen tänne. Voi "rellestää" koko viikonlopun, ihan kuin viime vuonnakin, eli bändit katsomaan, sitten nukkumaan ja aamulla hotelliin aamupalalle ennen kuin pöydät on edes saatu katettua. Meistä on tullut vanhoja ja viisaita.. (voi ei).

Ensi viikolla on ohjelmassa kahden päivän kesäloma Pohjois-Karjalassa, joten päivitys on taas hieman laiskan puoleista. Ja ai niin, mennään huomenna ostamaan uusi koti!! Se on ihana; rivitalossa, järven rannalla, keskellä kaupunkia! Eli taas päästään muuttamaan, vapaaehtoiset muuttomiehet ja -naiset ilmoittautukoon. Piano muuttaa kans...

Onnen tyttö

2008-05-21T13:50:00.005+03:00

Meidän perukan posteljooni varmaan kiroaa meidän muuttoa tälle alueelle. Tällä viikolla pienen peltisen laatikon täyttäminen on vaatinut vähintäänkin logistiikan perusopintoja. Tänäänkin laatikossa on paketti, ja se oli Siniltä. Voi kiitos Sini! Laukku on ihan mun näköinen - tiedät varmaan mitä tarkoitan.

Jo itse postipaketti oli niin nätti, että tuo on ihan pakko säilyttää. Ja samalla hoksaa kuinka vähän itse omistaa askartelutaitoja. Mie en vain keksisi mitään tuollaista. Aika tylsää. Mutta kassi on ihana, kangas on ihana, malli on ihana - tulisi jo kesä!

Kuva ei kyllä ole oikeudenmukainen kassille, pikaisesti räpsäytetty otos vain. Ja mukana oli kortti, jonka Sini on luonnollisesti itse tehnyt. (vihertyy)

Kortin alla pilkottaa uusi Koti&Keittiö, jonka syyksi laitan jos sorrun ostamaan rintamamiestalon. Saavat kyllä tulla remontoimaan, se on niiden syy.

Mulle on iskenyt valtava neulomisvimma eli onko tämä nyt sitten se pakkoneuloosin vakavin aste. Aloitettuja juttuja on lattiat täynnä ja kaivoin Baabelin tornin pohjalta lankasäkin esille (niksautin samalla selkäni) ja pakko saada aloittaa taas jotain. Apuva! Selkeästi vieroitusoireita johtuen siitä, ettei pihahommia ole, eikä tule. Ainakaan tänä keväänä, ainkaan pian tai tässä kuussa. Pitäiskö neuloa itselle pakkopaita?!

Laulu soikoon!

2008-05-20T13:48:00.011+03:00

Uusien soittopeliemme pistoke oli englantilaistyyppinen ja sähköasentajan tyttärenä tiesin heti, ettei sitä saa sopimaan meikäläiseen pistorasiaan. Koska olen kuullut paljon hyvää nettitoimitusten reklamoinnista ja vaihtoajoista, päädyin vain räksyttämään sähköpostitse, haukahtelemaan konsernin englanninkieliseen vaihteeseen ja kuulin ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella itseäni kutsuttavan madam. Yes madam, oh madam, please let us.. se oli musiikkia korvilleni. No soittopelistä hieman alennusta ja adapterin etsintään. Ja kuinka ollaakaan, neuleyhteisö tuli apuun. Vielä kerran kiitoa Kristiinalle. Laulu soikoon!

Eikä siinä vielä kaikki, teimme Kristiinan kanssa vaihtarit. Merssit ovat matkalla Kristiinalle ja sain vaihdossa nämä. Käytän nämä langat peittotilkkuihin, sillä esillä olevat villalangat ovat kohta lopussa. (Kristiina: sain paketin postiin vasta eilen illalla, joten se lähtee raahautumaan sinne teille päin vasta tänään.) Lankahan ei varsinaisesti ole lopussa, vaan ainoastaan hyvin pakattuna Baabelin tornissa.

Paitsi että yks moka...lankaa on enemmän kuin oli puhe vaihtaa.. Kristiina!!! Odotappas vaan!
Lisäksi Kristiina ompeli minulle sukkapuikkopussin. Sain Arjalta SNY-kierroksella neulepussukat ja nyt sain tuparilahjaksi puikkokirjan. Sarjani on täydellinen. Voi tätä onnea! Kristiina, tiedät varmaan mitä aion sanoa, mutta kerran vielä kiitos. Terveiset myös Arjalle, jonka kangasvalinta osui enemmän kuin oikeaan.

Tähän mahtuu mun kaikki puikot.

Ja tässä vielä kannet kiinni.

Ilta meneekin puikkoja järjestellessä. Ja taidan laittaa muutenkin tavarat järjestykseen. Nimittäin rokotiili tuli meille.

Kaiken tavaramäärän seassa piehtaroidessani olen myös neulonut. Uskokaa tai älkää. Lanka on Palagan arvonnasta voittamaani Novitan Maxia, sitä kului 400 grammaa ja malli muotoutui siiinä neuloessa. Tässä vielä viimeistelemättömänä, eli langan päättelyt ja kostutukset ja nappi puuttuu. Kukkia virkkasin joskus muutamia kappaleita ja nyt ne muotoutuvat vyöksi tunikan vyötärölle. Eli Palaga, jos kesällä näet pitkäkinttuisen ja -tukkaisen keijukaisen kaupunkisi kaduilla, se on miun likkalaps. On nimittäin tulossa mummin ja ukin luo vissiin kahdeksi tai kolmeksi viikoksi.

Parempi kuva sitten aurinkoisena kesäpäivänä. Jos meille tänne joskus sellaisia päiviä tulee.
Ja nyt kahville.

Leikin loppu

2008-05-16T09:03:00.004+03:00

Edith-täti kävi meillä: Langat vaihdossa ja adapterikin suunnitteilla. Kristiinalle terkkuja!

Sain eilen viimeisen eli toukokuun paketin Snyltäni. Paketin takaa paljastui Arja, jonka blogi Arjan neuleet löytyy täältä.

Paketti oli jälleen kerran aivan ihana. Arja on hemmotellut minut ihan pilalle kaikilla ihanuuksilla, katsokaa vaikka!

Paketistä löytyi kolme vyyhteä lankaa; 1 vyyhti banaani-silkkilankaa, 1 vyyhti hamppulankaa ja 1 vyyhti nokkoslankaa. Olen aivan taivaissa, luultavasti en uskalla tehdä noista mitään vielä pitkään aikaan, etten vaan mene pilaamaan noin ihania lankoja! Lisäksi paketissa oli Vaniljakahvia ja ihana Chibi, jossa oli neulojakin mukana. Oi kiitos kiitos! Unohtamatta tietenkään tuolta lankojen alta pilkistävää Old& New -sisustuskirjaa. Kiitos Arja, pakettisi ovat saaneet minut aina ihan onnesta sekaisin, eikä tämäkään paketti tehnyt poikkeusta.

Sikäli hauskaa, että Arjan blogissa olen vieraillut useinkin, tosin en ole tainnut kommentteja jättää, mutta en olisi osannut millään arvata että Arja on salainen neuleystäväni. Vaikka nyt sitten jälkiviisaana lueskelin kaikki tekstit kevään ajalta tarkkaan, jopa rivien välit. ;-)

Syksyn kierrokselle osallistumisesta en oikein tiedä, jos jättäisi väliin ja pyrkisi mukaan taas joku toinen kerta. Mutta hauskaa oli!

Edellisen postauksen vaihtarit ja adaptoriasiat ovat tapetilla yhä.

Apua kaivataan!!

2008-05-15T08:36:00.004+03:00

Tervehdys taas!
Peittolappuja syntyy kolmen lapun päivävauhtia, joten ei pääse urakka päälle yllättämään. Alun perin haaveilin kolmen peiton teosta, nyt onnittelen itseäni jos saan yhden kasaan. (Ehkä kuitenkin yritän sitä kolmea) Ongelmaksi koituu nyt muuttokasa...lankasäkkini siirtyi kasan alimmaiseksi, kun etsin tyttären kevätkamppeita menneellä viikolla (kun täälläkin vielä tarkeni ilman toppatakkia). Kaikki esillä olevat langat vaikuttavat olevan puuvillalankoja, villalankaa ei meinaa löytyä millään, pitää vissiin alkaa purkamaan päällä olevaa villapaitaa. ;-)

Tarvitsisin apua. Tarvitsen täältä tämän. Luonnollisesti korvaan kulut. Jos olet kulkemassa siellä päin ja ystävällisesti voisit auttaa, laita viestiä. merrunpuikoilla ät wippies piste fi. Kiitos!

Olisiko joku kiinnostunut vaihtareista?

Kolme 100 gramman kerää Coatsin Merssi merseroitua puuvillalankaa etsii uutta kotia. Vaihdetaan 300 grammaan jotain muuta lankaa (ei 7 veljestä, kiitos-löytyy koko värisuora jo).
Merssiä neulotaan 2½ puikoilla tai virkataan 2 koukulla, 27 silmukkaa= 10 cm ja vastaavasti 39 kierrosta pitää nitkuttaa samaan senttimäärään. Pesu 60 astetta tai kemiallinen pesu P, silitys kahdella pallolla, tasokuivatus. Väri on luonnonvalkoinen. Langat tulevat tupakoimattomasta ja lemmikkieläimettömästä kodista. Otappa yhteyttä jos kiinnostaa, laita vaikka kommentti tai viestiä edellisessä kappaleessa mainittuun sähköpostiosoitteeseen.

Nyt oravajahtiin, yksi juoksee taas katolla.

Silmukoilla

2008-05-13T19:23:00.005+03:00

Voisin kertoa olevani niin sanotusti silmukoilla, silmukoita nimittäin piisaa, mutta mitään valmista ei tunnu tulevan. Viimeisimpänä innostuksen aiheena on lastenpeitot, joita paikallinen SPR kerää Venäjän Karjalaan lastensairaalaan. Peiton koko pitää olla 85x100 cm (itselle muistiin). Ajattelin tuhota jämälankoja ja niitä lankoja, joista ei mitään koskaan syntynyt. Teen ihan perushuttua, vaikka SPR:n toimistolla oli tosi kauniita virkattuja peittoja. Itse luotan enemmän siihen, että peiton tulee olla lämmin, kauneus on siinä tilassa jokseenkin toisarvoinen seikka, toki ajattelin tehdä Huopasella ketjupistoja, joista muodostuva kuvio "kokoaa" peiton. No hyvin suunniteltu, yhtä peittoa varten on kasassa 3 ja vajaa puoli tilkkua...

Muistatteko tekemäni ylösalasneuleen, jonka vartalon ympärysmitta oli ns. isohko. No ajattelin ensin ompelukoneella surauttaa sen kapeammaksi, mutta sisäinen sulovilleenini tuli esiin ja purin neuleen kainaloihin saakka, nyt näyttää varsin hyvältä. En tosin ole kokeillut kertaakaan päälle. Sen lisälangan käytän lisämittaan..saan hieman pidemmän kuin napamallin.

Ja että mitäkö kuuluu Mambo-takille? Siitä puuttuu neljä kierrosta plus kaulus, mutta kun en vaan saa aikaiseksi. Hittolainen, kyllä kyrsii. Ja en ole vieläkään keksinyt kiinnityssysteemiä, siksi se venyy, kokeilisiko vyötä?

Tämä oli tällainen pikapäivitys. Palaillaan taas!

2008-05-08T10:09:00.010+03:00

Pahoittelut viime aikaisesta radiohiljaisuudesta. On ollut aika paljon kaikkea tekemistä.. Me myytiin meidän talo tiistaina ja viime viikonloppu meni loppuja tavaroita raahatessa. Jokainen, joka on joskus pianoa muuttanut paikasta A paikkaan B tietää mistä puhun, kun kerron että olen ihan mustelmilla ja jokainen lihas huutaa vieläkin apua. Lisäksi loppusiivous kuivatti kädet niin, etten ole pystynyt pitämään lankoja käsissä, koska lanka takertuu karheisiin kouriini kiinni. Auts!

Mambo- takki kuitenkin on ihan loppusuoralla ja toiveissa olisi että se valmistuisi huomenna. (no joo..) Kartanlukuvirheestä johtuen siinä on etuosassa sileää oikeaa, eikä palmikkoa, joten haluan takkiin suhteellisen näyttävän kiinnitysmekanismin. En vain ole vielä keksinyt mikä olisi tarpeeksi näyttävää, ilotulitusraketti? Muutoinpa en ole käsitöitä juuri tehnytkään. Ei sillä, että täällä meillä mahtuisi kovin paljoa tavaroita levittelemäänkään, jos oli viime viikolla ahdasta niin nyt on suorastaan tukalaa. Mutta ei se mitn.

Olen ostanut itselleni vapaa-ajan kenkiä. Koska niitä on ostettu kaksin kappalein on toiveissa että vapaa-aikani lisääntyisi. Täytyy siis käydä tänään lottoamassa. Heimopäällikkö oli suorastaan järkyttynyt näistä.

Siis ei kalsareista vaan Reinoista. Heimopäällikkö totesi että:" kamalat, suorastaan järkyttävät". No niinhän ne onkin, ja siksi ne on niin södet ja sitä paitsi pinkeillä Reinoilla vedetään matto suurten ikäluokkien pönöttyneiden ukkojen jalkojen alta, varokaa! Suomessa on akkavalta! Me vietiin teiltä Reinot, kohta viedään loputkin.

Ostin myös halvat ja hyvät kopiot rokotiileistä. Näillä on hyvä simmailla pihalla.

Jos katsoo kauneutta, niin täytyy sanoa että kamalat sämpyläthän nuo kengät on. Enkä missään nimessä maksaisi alkuperäisen tuotemerkin hintaa moisista. Mutta ken maksaa, niin hyvä niin, sillä näitä halpoja kopioita ei olisi ilman alkuperäistä tuotemerkkiä ja sen rahaa vaatinutta tuotekehittelyä.

Sain viikolla myös kirjeen Jonnalta, jonka blogin ovien sulkeutumista surin toisessa blogissani. Jonna ystävällisesti vastaili maalausvinkkejä kysyessäni ja yllätys oli suuri (ja ihana) kun sain Jonnalta kirjeen. Ja ihanan saippuapaketin. Kiitos Jonna!

Uusi Moda kolahti postiluukusta eilen. Ja siinä oli noin 10 mallia, joita haluttaisi alkaa tekemään just ja nyt heti. Tässä pari makupalaa, joista toisen aloitan kyllä heti kun saan Mambon pois käsistäni. Tietenkin sillä varauksella että tarvittavan paksuiset puikot ovat käsityökassissa eikä jossain muuttolaatikon uumenissa.
Tosi nätti, joskin minun pituuteeni liian lyhyt, mutta kyllä kait sitä saa jatkettua kunhan lankaa riittää. Tuo Tennesseen väri on tuossa kuvassa kyllä paljon nätimpi kuin luonnossa, tuohan näyttää melkein turkoosilta, oikeasti väri on sellainen hieman likaisen vihreä/sininen. Oletettavasti käy läpi värikylvyn jossain vaiheessa.

Tässä mua epäilyttää tuo kainalon heltta. Onko tuon mallin käsivarret noin laihat, että tuonne jää tyhjä pussi, vain eikö joku mitta oikein istu? Olen nimittäin tehnyt joskus jonkun puseron johon muotoutui kainaloon tuollainen heltta ja se pusero meni purkuun noin viikon käytön jälkeen. Mikä mitta tuossa on pielessä, liian korkea kädentie? Muutoin malli on aika kiva, simppeli ja lankana tuo sama Tennessee, sillä arvon nyt että kumman neuleen teen tuosta langasta. Ehkä tän jakun.

Mutta nyt täytyy lopettaa, sillä kuivausrumpu on hiljentynyt ja pyykkikone odottaa käynnistäjäänsä. Palaillaan taas!

Kiitos taas Sny!

2008-04-23T18:09:00.006+03:00

Sain jo eilen Snyltäni paketin, mutta tämä langaton verkko tökki eilisen illan sen verran rankasti, etten jaksanut odottaa sivujen latautumista. Yritetään tänään uudestaan.
Snyni kyseli taannoin mitä kaipaisin ja kerroin, että tarvitsisin pussukan jossa neuletta kuljettaa mukana reissussa. Ja katsokaa!

Ei vain pussukka vaan kaksi pussukkaa! Ihanaa kangasta ja silkkivuoret sisällä. Ja ei siinä vielä kaikki (ei hitto, kuulostanko Jyskin mainokselta?) Toisen pussukan sisällä oli lankaa..

200 grammaa ihanan ruskeaa ekopuuvillaa. Kiitos SNY! Ja arvaappa mitä! En kuollaksenikaan pysty arvaamaan kuka olet, hataran muistikuvani mukaan postileimatkin ovat olleet eri paikoista.. Kyllä muuten jännittää tosi paljon ensi kuu.

Nyt kun saisin nämä pari hommaa pois alta niin sitten pääsisin kokeilemaan uutta lankaa. Eli Mambosta on puikoilla neulejakku Novitan malliin.

Ajattelin laittaa hihoihin hieman enemmän mittaa kuin mitä alkuperäisessä mallissa on, mutta kuitenkin selkeästi "alamittaisiksi" ne jää. Ohjeesta huolimatta teen kaikki kappaleet pyöröillä kainaloihin saakka ja jatkan siitä sitten omilla kerillään. Miksiköhän Novitan lehdessä ei suosita näitä pyöröpuikoilla tehtäviä malleja ollenkaan? Pyöröillä tuo sujuu niin paljon helpommin ja saa varmasti kaikki lisäykset ja palmikon kierrot samalle kohdalle jokaisessa kappaleessa.

Toinen puikoilla viihtyvä on Haruha-huivi, joka löytyy Tirkun blogista. Malli on aikas ihana. Ajattelin ensin antaa sen lahjaksi, mutta nyt kyllä näyttäisi siltä, etten kyllä raaski antaa sitä kenellekään. Ja malliksi huivi piilottelee uudessa neulepussukassani.

Ja arvatkaa mitä? Me myytiin se.

Askartelua paskartelua

2008-04-21T19:36:00.005+03:00

Enkö olekin kertonut monet kerrat, ettei minusta ole askartelua harrastamaan. Pinnani on niin lyhyt, en kestä pientä piperrystä ja kaikkea muuta? Voi mitä itsepetosta!

Olin viikonlopun yksin kotona ja ne ajat joita en viettänyt työpaikallani tein näitä kahta laatikkoa.

Enkelilaatikko. Tuli ihan kiva. Kiva on oikea sana kuvaamaan tätä sillä toisesta tuli jumalaisen kaunis. Vaikka itse sanonkin.

Kuvamateriaali on kyllä taas sen tasoista ettei kehtaa juuri kehua. Pahoittelen. Kahteen vaneriboxiin on siis ympätty kaikki se tekniikka joita olen mm. Tiimarin sivuilta tai lehdistä viime vuosien aikana lukenut. Mulla on jopa tarvikkeet, lakat ja krakelointiaineet tuolla muuttolaatikkopinossa, mutta näitä varten piti sitten ostaa uudet vehkeet. Eli oletettavasti laatikoita tulee vielä jatkossa lisääkin.

Päätin myös alkaa ostamaan kiiltokuvia. Itselleni. Tykkäsin kiiltokuvista jo pikkutyttönä tosi paljon ja minulla oli niitä melkoisesti, mutta ne ovat hukkuneet muuttojen aikana tai teiniaikojen siivousvimmassa. Lähinnä aion ostaa sellaisia, joita muistan nähneeni jo omassa lapsuudessani ja sitten näitä ihania puutarhakiiltokuvia, kuten sinisessä laatikossa olevat kiiltokuvat ovat. Perhe katsoi kyllä taas hieman..sanoisinko vinoon.

Haluatteko nähdä todisteen siitä että neuloja on kotiutunut väliaikaiseen kämppään?

Keskiviikkona lisää... uutisia.

Paljastuksia elämästäni

2008-04-19T16:03:00.003+03:00

Maire haastoi. Lupaan ja vannon vastata rehellisesti, Jopen sanoin "mie oon rehellinen ittellein".

Vastaa rehellisesti seuraaviin kysymyksiin ja lähetä kysely viidelle (5) bloggaajalle.

1.) Paljonko kello on ?
16.05

3.) Minkä väriset pitkäthousut/hame tmv. sinulla juuri nyt on ?
Kröhm..olen pelkissä sukkahousuissa, hiippailen aina kotona vähissä vaatteissa ja jos ovikello soi..on aika pitkä viive ennen kuin ovi aukeaa. Housut on aina hukassa.

4.) Mitä musiikkia kuuntelet ?
Mie oon metalli-ihmisiä, tosin viimeksi olen kuunnellut Maria Callasin kokoelmaa.

5.) Mitä teit eilen illalla ?
Tulin töistä klo 22, saunoin, söin ja menin nukkumaan. Kello soi 5.20.

6.) Mitä olet viimeksi syönyt ?
Englanninlakritsia ja kupin kahvia.

7.) Millainen ilma on juuri nyt ?
Puolipilvinen ja tuulinen. Hiekka narskuu vieläkin hampaissa.

8.) Kenen kanssa olet viimeksi puhunut puhelimessa ?
Tyttäreni kanssa.

9.) Mihin kiinnität huomiota vastakkaisessa sukupuolessa ?
Ryhtiin. En voi kestää sitä että mies roikkuu kuin räkä..

10.) Pidätkö tämän viestin lähettäjästä ?
Kyllä. Tunnen suorastaan sukulaisuutta, koska yhteinen linkki on tuo Pohjois-Karjala.

11.) Kuinka voit tänään ?
Aikalailla mukavasti, mieli on suorastaan pirskahteleva. Kun vielä keksisi mihin suuntaan tämän pirskahtelun suuntaisi.

12.) Mikä on lempijuomasi ?
Vesi, piimä.

13.) Suosikkisi alkoholipitoisista juomista/drinkeistä ?
Vain viski, kiitos. Ei jäitä tai vettä sekaan.

14.) Lempiurheilusi ?
Menetin liikunnaniloni 16-vuotiaana, kun lopetin ehkä lupaavankin hiihtourani. Lasi tuli vaan täyteen, enkä voi vieläkään liikkua ilman pakon tunnetta. Pyöräillessäkin kilpailen koko ajan itseäni vastaan, eilen meni 8 kilometriä 25 minuuttiin, nyt pitää päästä 23. Hullua?

15.) Hiustenvärisi ?
Punainen (purkista)

16.) Silmiesi väri ?
Harmaat.

17.) Auringonnousu vai -lasku ?
Auringonlasku.

18.) Sisarukset ja heidän ikänsä ?
Veljet 34 ja 26 v.

19.) Lempikuukautesi ?
Elokuu ja sen pimenevät illat.

20.) Lempiruokasi ?
Hirvikäristys

21.) Viimeisin näkemäsi elokuva ?
Joulutarina

22.) Lempiviikonpäiväsi ?
Torstai. Se ON toivoa täynnä.

23.) Lempiharrastus, siis joku muu kuin urheilu ?
Bloggailu, lukeminen, hörhöily ja käsityöt.

24.) Oletko liian ujo pyytääksesi jotakuta ulos ?
Ehkä olen ehkä en. Olen ehkä erakko, viihdyn omassa (joskin tylsässä) seurassa.

25.) Lempimusiikkisi ?
Pyörähtikö tämä ympäri, kierränkö kehää?

26.) Kesä vai talvi ?
Talvi

27.) Halauksia vai pusuja ?
Molempia tulee päivittäin, halauksia enemmän tuolla töissä ja pusut kotona (onneksi).

28.) Suhde vai yhden yön juttu ?
Kylläpä se tällä kokemuksella ja sillä toisellakin kokemuksella on suhde...

29.) Suklaa vai vanilja ?
Salmiakki kiitos.

30.) Haluatko, että ystäväsi vastaavat ?
Yes please.

31.) No kenet arvioit varmimmaksi vastaajaksi ?
Luultavasti jokainen suorastaan rientää vastaamaan!

32.) Kenen et usko vastaavan ?
Kts. edellinen.

33.) Millaista kirjallisuutta luet ?
Elämänkerrat, historiateokset, dekkarit jaa, olen oikeastaan kaikkiruokainen. No Raamattua en ole lukenut.

34.) Millainen hiirimattosi on ?
Vuoden 2004 Kemianliiton kalenteri-hiirimatto.

35.) Lempiseurapelisi ?
Vihaan seurapelejä. Kts. 24.

36.) Pystytkö koskettaan nenänpäätäsi kielelläsi ?
En, valitettavasti. Tytär prassailee koska pystyy.

37.) Oletko romanttinen ?
Olen.

38). Oletko ollut vakavassa onnettomuudessa ?
En onneksi, varsinkin muistikuvat lapsuudesta voimalaitosalueella nostaa nyt hiukseni pystyyn. En vieläkään ole uskaltanut kertoa vanhemmilleni mitä kaikkea siellä puuhailimme.

39.) Lastenkaruselli vai benjihyppy ?
Jos vaikka rengaskeinu.

Vastauksia olisi kiva käydä lukemassa ainakin:

Langanpätkältä
Villa Valkoiselta
Pellavasydämeltä
JaanaMaalta
Villivillan Tuvasta

Ja ken ei halua vastata se hälle sallittakoon. Käykää kuitenkin kurkkimassa linkkejä, ihania blogeja kaikki, kuten ne kaikki muutkin joita lueskelen.

Rasvattu salama!

2008-04-17T12:53:00.008+03:00

Katsokaa, eikö se ole komea? Loistaa kilpaa kevätauringon kanssa.

Minulla on uusi pyörä.

Entisellä rakkaalla kulkupelillä on ajettu valehtelematta 20 tuhatta kilometriä ja se alkaa olla vanha ja raihnainen, se lähtee nyt mökkipyöräksi ja tämä uusi saa kiidättää minua paikasta toiseen. Väri on loistavan oranssi ja vaihteitakin peräti 7. Kyllä meillä on mukavaa yhdessä...

Minulla ei ole ajokorttia ja en aio hankkiakaan kuin vasta ihan pakon edessä, kuljen pyörällä kesät talvet ja kaikki muut kelit siinä välissä. Olen talvisin pitänyt pakkasrajana -30 astetta, mutta jos sen verran mittari näyttää niin siirrän sen -35 asteeseen. Koskaan en ole mitään paikkoja talvella palelluttanut, no ok viime talvena paleltui ranne kun jokeltelin puhelinmyyjän kanssa puhelimessa kolmenkympin pakkasessa, ilman käsineitä. Liikunnallisessa työmatkassa on se hyvä puoli, että illan saa istua puhtaalla omallatunnolla sohvalla neulomassa, eikä tarvitse tuskailla että ehtisikö sitä jumpan jälkeen vielä jotain muuta tekemään.. Ihmisiä kummastuttaa hirveästi se, että ei ole ajokorttia, minua kummastuttaa se, että joku viitsii raapia auton esille parin-kolmen kilometrin työmatkaa varten, olen niin laiska etten millään viitsisi seisoa parkkipaikalla raapimassa lumia. Mieluummin otan pyörän seinustalta, laitan kuulokkeisiin musakit soimaan ja annan mennä. Silti en kyllä tuomitse kenenkään autoiluja, jos on varaa ajella niin olkaa hyvät vaan. Autoilijathan ovat Suomen iloisimpia veronmaksajia, moottoripyöräilijöistä puhumattakaan, aina hymy huulilla ajelevat.

Neulomukset ovat hieman lamassa (painotus sanalla hieman). Ei vaan oikein nappaa, ehkä se on tämä joka keväinen neulomus-plääh, joka iskee varmasti kuin tauti. Toisaalta tekisi mieli tehdä jotain, mutta aika kuluu mieluummin lehtiä selaillessa ja istuskellessa. Ja intoa varmaankin laskee entisestään melko varma tieto siitä, että huppari menee purkuun, se ei vain ole mun tyyliä, ei istu. Ja Tychus-pipo jota olin tekemässä jäi kesken, kun vaaleanpunainen seiskaveikka loppui kesken, ja täyttä kerää ei puuttuvan 10 gramman takia kehtaa ostaa. Kyllä tökkii... vali vali.

Sain kuitenkin sekä Juju- että Unelma-kerhojen kirjapaketit, vaikkakin Jujusta tuli vain yksi kirja, pitiköhän sieltä tullakin? Täytyy käydä katsomassa nettisivuilta. Hurmaavat huivit oli tosi iso pettymys, kirjan voi antaa kirjavien lankakerien kanssa lahjaksi 14-vuotiaalle, joka ehkä voi innostua neulomisesta kirjan värikkäät mallit nähdessään. Mulla se menee kirjahyllyn alahyllylle. Mutta tilaamani kuviokudinmallikirja on aarre. Vaikka ei yksiäkään lapasia tekisi, niin perinteet kunniaan!

Unelma-kerhon Tildan tapaan on näköjään suomennos jostain Tilda-kirjasta, joka minulla on alkuperäiskielellä. Toki se kirja on tuolla laatikoiden uumenissa ja kiva selata jotain. Kirja on kyllä mukava, kuvat on todella hyvin otettuja ja niissä on omantyylisensä fiilis.

Unelman pieneen muistikirjaan voi sitten kirjata unelmiaan.

Taidan ottaa itseäni niskasta kiinni, tehdä currykalapadan uuniin ja purkaa tuon hupparin, sitten etsin Novitan sivuilta jonkin Mambolanka-ohjeen, joka olis kiva ja alan unelmoimaan. Heissuli vei!

Ne meni Mokkulaan!

2008-04-14T17:59:00.014+03:00

Vihdoin ja viimein saatiin tuo netti auki tänne uuteenkin kämppään. Tuo langaton vaihtoehto on kiva, ja halvempi ainakin täällä jumalan selän takana asuessa. Entisessä kodossahan se ei vielä tuo langaton systeemi pelaa ollenkaan. Olemme siis kivunneet tiedon valtatiellä yhden askeleen eteenpäin. *virn*

Uusi työ alkoi. Tahti on rauhallista, hyvin rauhallista. Ambulanssikeikat tuntuvat enää vain kaukaiselta unelta... Vanhukset ovat ihania. Ajatelkaa millainen tieto sieltä ihmisten sisältä löytyy. Ja monen vanhan emännän kanssa jo käsityöasioita poristaan, heillä on itse neulottuja vaatteita, kovasti paljon virkattuja pöytäliinoja, seinävaatteita, raanuja, kanavatöitä, jatkanko vielä? Olisikin kiva järjestää sellainen käsityönäyttely, jossa omaiset voisivat tuoda vanhusten omin käsin tehtyjä käsitöitä näytille, niistä saa iskettyä tarinaa kummasti. Pannaan korvan taakse.

Olen yrittänyt neuloa Vihervaaraa, oliko se sen nimi? Kaikki silmukat on puikoilla ja on se kyllä kankeaa... Lisäksi huomasin, että olin neulonut hihojen palmikot kierteellä ja selkäkappaleen ilman kierrettä. Huoh..pitää katsoa mitä sille puserolle tapahtuu..

Joo, kyllä siellä Tena kroonikkovaippalaatikko kuvassa pilkistää. Ai kuinka niin olen ollut vuodeosastolla töissä?

Langat on edelleen päättelemättä näistä. Mutta eipä ole vielä kiirettä, tulee tuota lunta sen verran tiuhaan, että paksut kinttaat on vielä paikallaan.

Kynsikkäät tyttärelle. On varmaan havaittavissa että tiettyjä Seiskaveikan sävyjä ollaan niin sanotusti tuhoamassa pois?

Näiden peukalot menee vielä uusiksi, ovat sellaista patakinnasmallia.

Olen selaillut kevään Novita-lehteä ja siellä olisi aika monta suht kivaa mallia, joita voisi kokeilla. (Kaikki neulekirjani ja lehteni ovat edelleen muuttolaatikoissa tuossa selän takana kohoavassa 1,6 metriä korkeassa ja kanttiinsa 1,5 metriä kokoisessa laatikko-/ säkkipinossa. Voi vaikka kuvata teille ne Tena-laatikot joku päivä.)
Mulla on siis selailtavana kaksi Novita-lehteä ja yksi Moda. Valitettavasti Suomen Sotilas-lehdessä joka heimopäällikölle tulee ei ole neuleohjeita, mallia SA-int. No tältä sivuraiteelta palattuamme esittelen teille ne, jotka haluaisin tehdä ja ehkä jonkin lyhythihaisimman teenkin, ehkä.

Tää on kiva, toivottavasti malli pukee myös naista jolla on hieman runsaampi rintavarustus. Ehkä tuo nauha pitää silloin jättää pois.

Tästä vaan tulisi niin tyttömäinen olo. Jokin tuossa alaosassa tökkii, en tiedä minkä siihen keksisi. Kauluksen seutu on kaunis, kuten useissa Novitan neuleissa on.

Tämä voisi istua minunkin päällä, toki mittaa saa tehdä varmaan 25 cm lisää, ettei tule napapaitaa. Tässäkin tykkään siitä miten kaula-aukko muotoutuu.

Tämäkin on kiva, mutta mutta.. haluan tuohon sellaisen 20-30 cm korkean resorin ja nappihässäkän ja vyön ja.. Hihat on aika ihanat. :-) Niin tämä mallihan on jo siitä edellisestä lehdestä.

Ja vielä yksi...

Voiko aikuinen ihminen pitää tuollaista systeemiä? Katsooko teinit, että voi ei tuolla vanhalla ämmällä on tuollainen teinijutska päällä? Tuo on ihana, jotenkin aika retro, mutta moderni.
Tässäpä nämä juttelut tällä erää, palaillaan taas toisena päivänä.

Romuromantiikkaa

2008-04-04T21:31:00.004+03:00

Tavarat on muutettu uuteen kämppään, joka toivon mukaan jää hyvin väliaikaiseksi asumukseksi. Jos tähän asti olen ihaillut sisustuslehtien "romuromantiikkaa", se ihailu loppui varsin nopeasti kun totuus lävähti vasten naamaa. Olen viikon päivät pessyt sitä kämppää asuttavaan kuntoon, edellinen lattianpesu on liene tehty joskus viime vuosituhannen puolella. Voi taivas... en minä mikään siisteysintoilija ole, mutta totta puhuen aika usein on viime viikon aikana tehnyt mieli soittaa omo-infoon ja kysyä, että voisiko joku pelastaa meidät tältä tilanteelta (johon tosin minä olen meidät saattanut)?

Loppujen lopuksi asiat on kuitenkin suht hyvin, kamat on saatu raahattua 110 neliöstä 85 neliöön. Olohuoneen nurkassa on on 15 laatikkoa tavaraa ja 10 säkkiä tekstiiliä, joita en aio purkaa kuin pakon edessä tuohon kämppään, mutta noin pääsääntöisesti tavarat on paikoillaan ja me vielä sovimme sinne sekaan. Tänään sain pestyä meidän makuuhuoneen ja pestyä loput komerot. Siellä ei siis ole vaatekaappeja vaan vanhanajan komerot, joissa on vanhojen komeroiden haju. Tästä johtuen olen päättänyt opetella elämään kolmella puserolla, kaksilla farkuilla ja kymmenillä alushousuilla ja viidellä parilla sukkia. Ja pyykkikone laulaa ja niin, ne loput vaatteeni ovat jätesäkissä seetripuun palasten kanssa sohvan takana. Ei, te ette halua nähdä yhtään valokuvaa...

Mutta eipä hätiä mitiä, olen myös neulonut! Hip hei, Vihervaaran hiha nro II pääsi tänään puikoille. On vain hieman kökköä tehdä hihaa 60 cm pyöröllä, mutta kun kaikki puikot ovat jossain niistä 15 laatikosta, enkä jaksa alkaa penkomaan... Käsiala on tuolla puikkomitalla hieman röpelöistä, mutta josko se venytyksen ja kastelemisen jälkeen sitten asettuisi. Langan riittävyys on kyllä täysi mysteeri, joten jos nurkissasi pyörii pari kerää ylimääräistä vaaleanpunaista Mamboa, älä hukkaa niitä, saatan huudella sellaisten perään piakkoin...

Olen myös parit eri ohjeet Dropsin sivuilta (vai olikohan se sieltä) tulostanut ja niiden kimppuun olisi tarkoitus käydä kunhan tuo huppari valmistuu. Niin paljon ohjeita, niin vähän aikaa. Ja ensi viikolla pitäisi tuo uusi työkin aloittaa. Alku ainakin vaikutti varsin hmm.. mielenkiintoiselta; "meillä tehdään sellaisia työpäiviä, että jonakin päivänä tehdään listasta huolimatta tosi pitkä päivä ja sitten otetaan tunnit pois toisena päivänä.." Jep jep..sellaisessa paikassa olen ollut ennenkin töissä, tosin ne ylityötunnit sitten kerääntyivät niin, että vuoden lopussa niitä oli reilusti toista sataa, enkä ole vieläkään saanut niitä pois.. Saattaa tuo kunnallinen ala vielä alkaa hyvinkin houkuttamaan. Katsotaan, sanoi tohtori.

Kämpässä meillä ei vielä ole nettiä, vaan naputtelen tätä täällä vanhassa kodossa, jossa onkin niin kolkkoa ja viileää, eikä tämä tunnu meidän kodilta enää yhtään. Ainoa asia josta tule haikea olo on tyhjä koiran häkki pihalla. Koiramme pääsi takaisin kasvattajalle ja käymme siellä hyvin usein sitä katsomassa. Ja kuka siellä kasvattajan pihalla tänäänkin kyynelehti..arvaatte varmaan.

Pitäisköhän sinne koirankoppiin kurkata?

Hiljaiseloa

2008-03-25T08:42:00.004+02:00

Olen viettänyt hieman hiljaiseloa täällä blogirintamalla, mutta oikea elämäni on kyllä tapahtumaa ja tekemistä pullollaan. Kotia pakataan laatikoihin, lauantaina käytiin vuokraamassa väliaikaiskämppä (joka on hirveä mörskä) ja tyttären kouluasiaa on selvitelty ja selvitellään edelleen. Että sitä on ihminen hullu..voisi olla möllöttää siinä tutussa ja turvallisessa eläkevirassa ja tylsistyä ennen 60 ikävuottaan rauhallisesti. Vaan ei. Mitä tekee levoton sielu? Pistää elämän risaiseksi.. ;-)

Käsitöitä, sellaisia helppoja, ei-ajattelua-vaativia olen tehnyt. Valitettavasti en niitä nyt vielä pysty esittelemään, koskapa parit kappaleet niistä lähtevät postin mukana ihanalle Snylleni, jonka blogia käyn kurkkailemassa harva se päivä. Tyttärelle olen tehnyt yhdet kirjoneulekynsikkäät, mutta ne odottavat lankojen päättelyä ja höyrytystä, sitten esittelen ne. Lisäksi tytär on rakastunut Tychus-pipon malliin, nyt pitää tehdä vaaleanpuna-oranssi versio niiden pinkki-vihreä ja vihreä-lila-versioiden seuraksi.

Omalta Snyltäni sain e-kortin, jonka kuvan häijysti kopioin Helsingin Sanomien sivuilta. Kuva siis täältä. Kiitos taas kerran mukavasta yllätyksestä! Laitan sulle sähköpostia tällä viikolla muuttoasiasta..

Maaliskuun SNY-paketissa saamiani lankoja olen muistanut paijailla harva se päivä. En vieläkään tiedä mitä niistä tekisin, niin hienoa mallia en tiedä johon langan raaskisin käyttää. Ehkä se tulee vastaan vielä. Tosin tällä hetkellä kaikki tarkkuutta vaativa työ on mulle liikaa, Minttumaarin ohjekin takkuaa, kun en tajua mistä kohdasta ohjetta lukisin, että saan kuvion osumaan oikeaan kohtaan verrattuna edelliseen kuvioon. Aion yrittää sitä jälleen kerran sitten huhtikuun loppupuolella. Teen muuten huivia mustasta KidMohairista ja siitä tulee ihan mieletön hämähäkin verkko, lankaa on onneksi jäljellä ja taidan jossain vaiheessa kokeilla tehdä siitä ihan oikeasti hämähäkin verkon näköistä juttua.

Yritän blogata vielä loppuviikosta, ennen kuin tämä meidän liittymä räsähtää kiinni. Uusi avataan sitten ensi viikolla tai joskus... Mutta ellei sitä ennen olla kuulolla niin palataan sitten paremmalla ajalla!

Ihanaa sunnuntaita!

2008-03-16T11:57:00.003+02:00

Aurinko paistaa ihan täydeltä terältä ja luonnollisesti minun on lähdettävä reilun tunnin päästä töihin. Aina ei ole ihan reilua tämä homma.. Onneksi takana on kolmen päivän vapaat ja olen kyllä viettänyt rauhallisesti "en juuri mitään tehden". Hieman kilkutellut puikkoja ja pakkaillut astioita, mutta muuten olen istuskellut koneen ääressä, lukenut lehtiä ja ihmetellyt.

Metsänvihreää ja kanervan väristä seiskaveikkaa vaan tuntuu riittävän ja riittävän. Lanka ei lopu millään, nyt puikoilla on tyttärelle villasukat, ihan perusmallia. Lankaa jää vielä noiden sukkienkin jälkeen, pitänee tehdä vielä vaikka pipoja. En edes uskaltanut penkoa lankakoria pohjaan saakka, sillä pelottaa että sieltä löytyy vielä samaa lankaa kerälliset. Se olisi tässä tilanteessa liikaa.

Kuvasta puuttuu yksi Tychus joka valmistui eilen, vai oliko se toissa päivänä. No joka tapauksessa. Eilen opetin mallin äidilleni ja hän innostui mallista ihan täysin, suorastaan villiintyi. Odotettavissa on siis pipoja silläkin rintamalla.

Tämäpä on tällainen lyhyt postaus, sillä töihin lähtöä pitää alkaa valmistelemaan, kammata naama ja sen sellaista. Palaillaan!

Wake me up before you go-go....

2008-03-14T12:41:00.004+02:00

Miten voi kultaisen 80-luvun biisi soida päässä kun aamulla herää? Eikä se lähde pois-pois.
Korvien väli tekee mitä ilmeisimmin töitä koko ajan ja mun tajunta yrittää vain rimpuilla jotenkin mukana. Uskon (ja toivon) että kaavion ymmärtämättömyyteni johtuu tuosta seikasta. Kun vihdoin pääsin liivin kuviosta kärryille, huomasin tehneeni perustavaa laatua olevan virheen, joka vaati purkamista. Höh- yritän sitten joskus uudelleen.

Sen sijaan kaivoin lankavarastojani ja löysin vielä yhden kerän kanervan väristä seiskaveikkaa sekä metsänvihreää samaa laatua. Ja ei kun pipoa kokeilemaan. Mallin on Tychus ja nuo kaksi väriä sopivat mielestäni täydellisesti toisiinsa ja lankaahan jäi ihan reilusti, joten ehkäpä niitä vielä yhteen punotaan. Malli oli kiva ja piposta tuli täydellinen pyöräilykypärän alle. En silti laita kuvaa piposta päässäni, sillä se höröttää toisen korvan kohdalta hassusti. Niin, mulla oli penskana hörökorvat jotka sittemmin operoitiin murrosiän kynnyksellä, mutta onnistumisprosentti oli 75, joten mun toinen korva höröttää edelleen. Ei nyt niin kuin simpansseilla, mutta höröttää kuitenkin. Ja pipon pitää olla tosi tiukka, jotta se näyttää sileältä mun päässä, silloin kylläkin tuo pintaverenkierto on luonnollisesti uhattuna...

Kuten kuvasta näkee, meillä paistaa aurinko - ja täydeltä terältä.
Sen vuoksi onkin ihan turvallista oleilla sisätiloissa, ettei vaan olmimainen olemus pääse yhtään terveemmän näköiseksi kehittymään.

Taidan lähteä tästä kuitenkin kolaamaan lunta paikasta A paikkaan B. Tai jos toisen pipon aloittelisi, eikös niitä kerätty johonkin hyvään tarkoitukseen tänä vuonna?

Miksi se on niin vaikeaa?

2008-03-13T15:09:00.004+02:00

Kalevalaneuleiden ruudukot eivät aukea mulle.

Mie en vain saa mitään kuviota täsmäämään ja koska en ole lukenut kenenkään moitteita ko. kirjasta, totean että minulla on ruudukonlukihiriö. Että mua pännii. Ajattelin tehdä sellaisen näppärän liivin kun lankaakin löytyi, sellaisenhan tekee parissa päivässä! No olen tehnyt ensimmäistä 5 riviä nyt kello yhdestätoista lähtien ja taas on uusi yritys menossa. Joko sanoin, että mua pännii?

Ja mikä pännii vielä enemmän? No se, että K-A-I-K-K-I neulekirjani on pakattu muuttolaatikoihin enkä pääse etsimään sieltä mitään mukavaa tekemistä. Myös kaikki lehdet ovat siellä jossain. Pitäisköhän tutkia Ullaa tai Knittyä, nehän ovat taas pullollaan uusia ohjeita.

Koska päiväni on mennyt ruumiillisessa työssä ja sen jälkeen olen käyttänyt aivojani (tosin huonolla menestyksellä) taidan lähteä kuskaamaan äitini muuttolaatikoita, hänkin on muuttopuuhissa. Jos tietäisin että emme ole itse heti kohta muuttamassa kärkkyisin hänen lankalaatikoillaan, mutta nyt en taida uskaltaa, tai jos ihan vähän..

Pitäkää nyt edes vähän peukkuja, että lamppu syttyisi ja liivi lähtisi liikkeelle..

Hyperventilaatiokohtaus

2008-03-11T09:31:00.003+02:00

Kun illalla kymmenen maissa läpi rännän ja loskan taitoin matkaa kotiin, en osannut arvatakaan millainen yllätys kotona odotti.

Salainen neuleystäväni oli muistanut minua paketilla. Jännityksestä kihisten ja pihisten avasin paketin ja voi! Sitten istuinkin vain mykkänä sydän läpättäen ja silmiä pyyhkien. (olenhan kertonut että olen ihan toivottoman herkkä...vedet tulee silmiin ihan mitättömästä: niin ilosta kuin surusta, laulusta ja lorusta) Paketti oli aivan ihana! Ihana! Ihana! Katsokaa vaikka!

Ihanaa Cherry Tree Hillin Potluck Worsted- lankaa, joka huopuu. (mulle tumput ensi talveksi), ihanaa Rowanin rowanspun 4ply-metsänvihreää ( en edes osaa vielä uneksia tästä mitään valmista, marinoin tätä ensin tyynyni alla pari vuotta), ihania silmukkamerkkejä (ja paljon!) ja ihana peltipurkki. Sanoinko jo, että kaikki olivat aivan ihania?! Pahoittelut siitä ettei kuvassa värit ole ihan kohdillaan, valo ei vaan taaskaan riitä, on niin harmaa päivä.

Sanoin heimopäälliköllekin, että suotta hän murehtii lahja-asioista, käy vain lankakaupassa ja pyytää myyjää esittelemään kaikkein kalleimmat langat, villalangat. Ostaa sitten niitä vähintään neljä kerää ja jos sielu antaa myöten niin kilokin menee. Heimopäällikkö epäili, että myyjä kuitenkin huijaa ja myy hälle seitsemää veljestä kympin kerä..

Kiitos vielä kerran SNY! Olet aarre!

Tiedättehän sijaistoiminnot? Olen jotenkin päässyt sellaisista kärryille kun olen lukenut gradua puurtavien ihmisten blogeja. Niiden huushollit on tiptop-kunnossa ja kirjat järjestettynä väreittäin hyllyyn niin että väriskaala lähtee kevään väreistä kohti loppuvuoden mustia kirjanselkiä.
Mun pitäisi siivota illan näyttöä varten paikat kuntoon, tyhjentää pyykkitelineeltä virttyneet alushousut, hikipaidat ja epämuodikkaat urheilusukat pois, imuroida, pyyhkiä pöydät ja järjestellä paikat muutenkin kuntoon. Mitä tekee hän?
Ei mitään. Silittelee saatuja lankakeriä ja hymyilee.

Täällä ollaan!

2008-03-10T10:08:00.004+02:00

Elossa ollaan, vaikka päivitykset ovat jääneet viime aikoina vähäisiksi. Pahoitteluni... Jos yhtään lohduttaa voin kertoa, että myös kaikki muu on tällä hetkellä ns. puolitiessä. Yksi makuuhuone on puolillaan muuttolaatikoita, olen pakannut kaikki käsityö-, puutarha- ja sisustuskirjani, ompelukseni, osan kankaista ja kaikki puikot ja sain ahdettua ne 9 pahvilaatikkoon. Olen kamala ihminen...miehen tavarat mahtuivat kahteen.

Hupparineulomus odottaa hihoja, jotta saan kaikki silmukat samalle puikolle, mutta pyöröt joilla hihat ajattelin tehdä ovat huivissa kiinni. Huivista puuttuu noin 5 kerrosta, mutta ei pysty keskittymään. Olenkin vain kitkutellut tyttärelle lapasia (tosin hyvin hitaalla tahdilla), tämä talon myynti, tyhjennys ja muu puuhastelu syö mun energiat ihan kokonaan. Meillä on huomenna näyttö ja olen kyllä hyvin optimistinen, että saamme tämän talon myytyä hyviin käsiin. Pitäkää peukkuja!

Olen myös myynyt huonekaluja pois. Ja huomasin, että minulle on kehittynyt suhde huonekaluihini. Onneksi vanhat kaapit pääsevät hyviin koteihin ja saan käydä niitä siellä tervehtimässä. Toisaalta on mukavaa päästä uuteen kotiin vähällä tavaralla ja katsoa sitten mitä tarvitsee. Myymättä on edelleen pari lipastoa, hyllyä ja piano sekä suuri ruokapöytämme. No josko nekin saataisiin pois alta.

Sain SNYltäni sähköpostia yhtenä iltana. Kiitos vielä kerran viestistäsi! Oli tosi ihanaa saada "kirje" ja luonnollisesti hyvin suulaana ihmisenä vastasin viestiin ja jaarittelin ummet ja lammet. Viestitellään taas!

Koska muuttaminen ja sisustaminen ovat nyt hyvin ajankohtaisia aiheita olen selaillut sisustusaiheisia blogeja oikein urakalla. Täytyy todeta, että kyllä ihmisillä on sitten nättejä koteja! Oma tyylini on nimeltään hallittu kaaos ja luulen saman tyylin jatkuvan seuraavassa kodissakin. Tykkään katsella pientä ja sievää, mutta en omassa kodissani. Outo tyyppi.

Koskapa mitään käsityö- tai neulejuttua en nyt pysty esittelemään viihdytän teitä kuvalla Vladimirista. Vladimir tuli meille jokin aika sitten, se soi hieman onnahdellen ja epävireisesti mutta kun soittajat sen ympärillä ovat tarpeeksi iloisella mielellä ja sydän lämpimänä - kyllä siitä yhdet Kalinkat kajauttaa. Sosialistisen Neuvostoliiton pianotehtaasta tullut soittopeli. Sellainen se on - Vladimir, työmiehen piano.

Huudan valoon

2008-02-26T14:09:00.006+02:00

Eikö ollutkin suorastaan dramaattinen aloitus? Mitään erityistä syytä dramatiikkaan ei ole, sillä kaikki hommat junnaa kuten tähänkin asti. Takaraivossa tikittää huhtikuun alku, jolloin meidän koko porukan pitäisi olla jossain muualla kuin tällä tontilla. Saa nähdä miten käy :-) Mutta valoa on tänään piisannut, aurinko paistaa rellottaa pilvettömältä taivaalta ja valkoiset hanget hohtaa. Ainoa kökkö on se, että mulla on taas ihan kamala flunssa joka saa minut todella puolikuntoiseksi. Palelee koko ajan ja onteloita särkee.. :-(

Kuten aikaisemmin hehkutin, tulin täysi-ikäiseksi ja esittelen nyt lahjan, jonka postipoika oli kiikuttanut laatikkoomme eilen. Sukat on tehnyt serkkuni, jonka kanssa vietimme varsinkin teini-ikäisinä varsin hauskoja mökkiviikkoja. Kukaan ei usko kun kerron mitä teimme..Kuuntelimme Yön levyjä ja neuloimme, yötä päivää. Jaa, taidettiinpa me joku jatkokertomuskin tehdä, mutta taitaa sekin kirjallinen tuotos olla poltettujen päiväkirjojen hautausmaalla. Mutta tässä sukat.
Väri on jännä, ei oranssi, ei ruskea. Ihanat! Kiitos Anne serkkuseni. Ellen saa lahjaasi valmiiksi piakkoin, lähetän sekä langat että ohjeet..voit tehdä itse. :-) Ja Annen blogia voi käydä kurkkimassa täällä.

Muu heimo oli viikonlopun reissussa ja päätin tehdä tyttärelle lapaset, reppana on koko talven valitellut lapasten puutetta, eikä laiska äiti ole lasta varustanut. Koskapa käsi oli reissussa jouduin tekemään lapaset ihan mutu-tuntumalla. Ja niistä tuli sellaiset napakat alulapaset kinttaisiin, ei yhtään ylimääräistä milliä. Pitänee siirtyä pieneen naisten kokoon..
Ja kun nuo seiskaveikkakerät ovat NIIN valtavan kokoisia, piti aloittaa myös toiset lapaset, jotka ovat sitten niitä loppukevään kelejä varten (suomeksi: näihin ei mahdu alle toisia lapasia)
Toisena on saman merkin raitalanka, jota löytyi tuollanen yksin lapasten kokoinen nöttönen jämälankapussista. Huom. Mulla on yksi pieni pussi, jossa on ehkä 10 pikku kerää jämälankoja, haaveena on että käyttäisin ne nyt pikaisesti pois. Jos tekisi ensi talveksi tyttärelle lapaset, hieman isommat vain tällä kertaa. Niin ja tuota violettia seiskaveikkaa jää vielä noidenkin lapasten jälkeen. Haluan pienet kerät takaisin!

Kuten kuvasta voi ehkä päätellä, meillä on lunta. Meillä on runsaasti lunta. Hyvin runsaasti. Jos haluat sitä pihallesi, ole hyvä ja käy hakemassa, omat kolat ja ämpärit mukaan. Voin tarjota lämmintä mehua ja kanelikeksejä.

Kevään saapumisen voi jo aistia, jos ei muusta niin siitä että Kliivia kukkii jälleen kerran. Tulevana kesänä mun on vissiin pakko hieman hajottaa sitä, sillä ruukussa kasvaa 4 tai 5 kasvia. Siitä saisin useamman kukan. Pitää katsoa.
Kukkaterttuja on vain tuo yksi. Surffatessani näin kuvia, joissa kukkavanoja (vai miksi niitä kutsutaan) oli useampia. Mahtavan näköisiä! Minun huonolla hoidolla tai oikeastaan hoitamattomuudella päästään vain tuohon yhteen. Kukka viettää kesät ulkona ja tulee sisälle sitten kun pakkanen alkaa pellolle jo hiipimään. Yleensä saan kesän aikana poltettua kasvin auringonvalossa niin, ettei siinä ole kuin jykevä varsi ja uudet lehdet, kaikki vanhat pitää leikkoa pois. En siis ole mikään viherpeukalo..

Vihervaara on puikoilla ja etenee varsin hitaasti, koskapa lanka hankaa multa sormista nahkan aika karheaksi ja ok, myönnetään on nyt muut asiat aika lailla tapetilla tuon uudet työpaikan, talon myynnin ja tyttären kouluasian vuoksi ja töissäkin pitää käydä. Ja ensi viikolla pitää suorittaa hygieniapassi..ja lääkärintarkastukseenkin pitäisi varata aika. Tää on kohta liikaa..ehkäpä ensi jouluna muistelen ja naureskelen, että olihan se siinä keväällä melko haipakkaa. Niin..asioilla on tapana järjestyä.

Ja Danny laulaa

2008-02-20T19:27:00.007+02:00

Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo...

Mie sain se paikan.
Kävin haastattelussa ja pari tuntia myöhemmin mulla oli uusi työpaikka.
Hittolainen, että teki mieli kiljua ja hyppiä keskellä rauhallista kahvilaa, jossa kaikkien muiden asiakkaiden puhe hiljeni sitä mukaa kuin mun äänentaso nousi... Aikaslailla hienot fiilikset on nyt mulla.

En tietenkään jättänyt tilaisuutta käyttämättä vaan kuopsutin kaikki lankahyllyt läpi. Saalistakin löytyi uuden talvitakin lisäksi:
Huivilangat. Uusi takki on ruskea ja siihen on PAKKO saada uusi iso huivi, en kyllä vielä tiedä minkä tekisin, mutta kolmiomallia joka tapauksessa.
Uutta ruskeaa pipoa varten hankin Teddyä. (jos ei pipoksi taivu niin vaikka ranteenlämmittimet)
Sillä...jos pipon teko jostain syystä kangertelee, niin halpakaupan hyllystä parit pipot.
Tuo valkoinen on fleeceä ja ajatuksena on, että se käy myös pyöräilykypärän alle. Turkoosissa on iso tupsu päälaella, joten se käy muuhun ulkoiluun. (eli silloin kun vien roskapussia ulos)

Sorruin myös välineurheiluun sekä Tinttamarellin sivuilla, mutta myös halpakaupan lankaosastolla. Tällä tehdään vissiin sitä haarukkapitsiä? Nyt kun muistaisi missä lehdessä oli tälle vekottimelle käyttöohjeetkin.
Ja kun shoppailun makuun oli päästy, oli ihan pakko ostaa itselle vielä yksi muistikirja kaikkien vanhojen (ja tyhjien) seuraksi. Olen ihan heikkona tällaisiin kierreselkäisiin muistivihkoihin, joissa on paksut kannet. Ostelen niitä ihan silkasta ostamisen ilosta, joskus johonkin rustailen jotain, mutta en kirjoita päiväkirjaa/ runoja tai suunnittele neuleita. Nämä on vain niin ihania. Onko nyt kaikki N-I-I-N ihanaa..?
Jahas, pitää alkaa kaivamaan papereita esille, huomenna on talon myyntiin liittyvien asioiden selvittelyä edessä. Menee mökki myyntiin ja uuden haku edessä tuolta isolta kylältä. Onko siellä maalikylillä pakkoneuloosia poteville vertaistukiryhmää joka kokoontuu? (kyselee nimim. metsän näen jämäkän ja vaaran sinertävän)

Ja voittaja on

2008-02-17T18:32:00.006+02:00

Järjestimme tyttären kanssa arpajaasten arvonnan ja tyttären toimiessa onnettaren oikeana kätenä,

saimme voittajaksi

Kikin!
Onnea! Paketti lähtee pikapuoliin..

Neulomuksia ei ole esiteltävänä tällä kertaa, olen pitänyt pientä taukoa, sillä nikamat olivat sen verran vinksinvonkin, että hierojan saatua selkäni suht suoraksi olen vain leppuutellut. Sen sijaan otin ja kaivoin ompelukoneeni esiin ja ompelin tyttärelle kevätkassin. Malli on perinteinen posteljooninkassi ja malli suunniteltu ja tehty siinä samalla kun kone jo kangasta haukkoi. Ihan kivaa, voisi itsellekin tehdä jonkin kesäkassin, sellaisen hauskan.
Kankaat omista kangaskasoista, jotka eivät tämän ompeluksen jälkeen eivät juurikaan huvenneet. (huokaus) Olen kamala hamsteri.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Heippa hei.
Ensi kerralla toivottavasti jotain neulomuksiakin.

I-H-A-N-A !!!!!

2008-02-15T18:50:00.006+02:00

EDIT.
Vielä ehtii arpajaasiin.
Huomenna arvotaan!

Kiitos SNY, paketti on aivan ihana!
Laitan alpakat tyynyn alle talteen, ne on niin ihanan pehmeitä ja ihanan värisiä ja ihanan pehmeitä ja ihanan.. toistanko itseäni?

Kun tulin kotiin töistä oli postilaatikko suorastaan survottu täyteen postia ja kaikki mulle! Ahkerasta reklamoinnista johtuen sain useammaltakin putiikilta vastauksen mm. siihen miksi sisäkynttilät haisee poltettaessa paloöljylle, tai siis vastausta ei vielä tullut, mutta kynttilät oli lähetetty jatkotutkimuksiin. Sain myös hyvitystä lämpökynttilöistä jotka eivät palaneet? En kyllä saanut vastausta siihen miksi ne eivät palaneet. Ja myös kirjeen kirjakerhosta johon yritin liittyä..olet ollut jo jäsen, etkä voi saada uusien asiakkaiden etuja.. Noloa, en muistanut koko asiaa ollenkaan, mullehan on tullut sisustuskirjoja sieltä, luulin tilailleeni kokoelmani Bookyltä halpaan hintaan.

Mutta sitten siellä postilaatikossa oli tämä.
Ihana pehmeä paketti! Ennen paketin avaamista maltoin kuitenkin ensin ruokkia koiran ja hakea puut, sekä viritellä uuniin tulen sekä orastavasta päänsärystä johtuen myös keitellä kahvit. Mutta sitten sai kuori kyytiä.

Ja voi...

Ihanaa, ihanaa alpakkaa neljä kerää! Addit ja vieläpä pitkät sellaiset ja karraa (siis karkkia). Karkkipussissa lukee muuten että 100% enennän intohimoa. (Siinä ei kyllä mainita että minkähän sorttista laatua se tarkoittaa, mutta pitää olla huolellinen annostuksen kanssa) Ja ihana sydänkortti.

Kiitos vielä kerran. Olen otettu ja ihan hämilläni, mikä on se ihanuus johon nuo alpakat raaskin käyttää?!

Ja koska huomenna on se päivä, jolloin täytän vihdoin 21 (taas kerran) ja saan alkosta ostettua väkevää, niin polkaistaan käyntiin arpajaaset.

Jätäppä kommentti siitä, mikä sinut sai iloiseksi juuri tänään.

Arvonta alkaa nyt ja aika päättyy tietenkin huomenna klo 24.00 koska sitten olen jo 21 ja täysi-ikäinen arpomaan ihan mitä vaan (lue: lankaa). Ja Sny saa myös osallistua. (ei, en yritä paljastaa sua)

Liian suuri

2008-02-13T09:58:00.005+02:00

Liian suurihan siitä tuli.
Nyt mietin, että otanko ja puranko vain otanko esille ompelukoneen ja korjaan sen ompelukoneella.
Hittolainen, miksi ne epäilyksen koosta ei tule mieleen heti alkuvaiheessa vaan vasta kun pusero alkaa olemaan sovitettavassa kunnossa? Toisaalta pakko puolustella, että pusero on sopiva hartioista ja kaula-aukosta ja rinnanympärys on ihan ok, mutta sitten alkaa se telttaosuus.

Sorry, kamala kuva. Pakko oli ottaa salamalla kun valo ei vielä riittänyt. Kyllä taidan kylmän rauhallisesti ottaa ompelukoneella tuo sopivaksi ja kasata sitten uudelleen. Uskon että siitä tulee ihan kiva pusero. Lanka on ainakin tuollaiseen malliin just sopivaa. Kaulukseen pitää löytää jokin hauska nappi, tuohon hakaneulan kohdalle se tulee.

Koskapa lannistuin eilen illalla aivan täysin tuosta teltasta, otin uutta lankaa ja puikot ja aloitin jotain uutta. Katsotaan miten sen kanssa käy, ohjehan on Vihervaara, jonka tulostin jo aika kauan aikaa sitten ja taisin sitä jo kertaalleen parin kerroksen verran kokeilla. Kiitos ohjeesta, siitä on maksettu rahhoa tänne.

Lanka on Novitan Mamboa, jonka koostumuksesta kyllä hämmästyin 70% villaa/ 30% akryyli. Luulin seoksen olevan toisinpäin. Onneksi suhteellisen hyvin metallipuikoilla kulkee ja mukavan paksuahan tuo on.

Olen saanut hartiani oikein onnistuneesti jumiin ja huomenna on hierojalle meno, itkettää jo valmiiksi. Hieroja ei varmaankaan taas kiittele hartiaystävällisiä harrastuksiani, neulomista ja bloggaamista. No ei auta kuin kärsiä, neulomista en lopeta. Sitä paitsi, mulla on niin paljon neulomatonta lankaa, että taloudelliset tappiot olisivat valtavat!

Mulla on ensi viikolla työhaastattelu tuolla isolla kylällä! Kyllä jänskättää! Olen ollut hoitoalalta niin kauan aikaa pois, että en kyllä osaa vastata mihinkään viimeisimmän hoitolinjausmuodin mukaisiin kysymyksiin mitään, mutta katsotaan miten käy. Pessimisti ei pety..

Salainen neuleystäväni oli laittanut viestiä, että jotain on lähdössä postiin tällä viikolla! Voi vitsi, kyllä alkoi jännittämään ihan tosissaan..postilaatikollakin pitää rampata jatkuvasti kurkkimassa.
Me asutaan haja-asutusalueella ja periaatteessa postin pitäisi (mun mielestä) kuskata niitä paketteja mukanaan ja yrittää tarjota niitä oven raosta, mutta niin on käynyt vain kerran. Ja vaikka eilenkin olin kotona koko päivän, oli jätetty vain laatikkoon kortti, että teille on tullut paketti joka on noudettavissa. Ottaapa päähän semmoinen puuha.

Nyt taidan lähteä laittamaan hieman einestä perheelle ennen kuin pistän Jopon nokan kohti terveyskeskusta ja työpaikkaa.

Palaillaan!

Haastetta

2008-02-10T18:37:00.000+02:00

Catariina haastoi mut. Haaste oli hankala, sillä huomasin, että blogissani käsittelen kyllä hyvin tarkkaan harrastustani neulomista ja siihen liittyviä "lieveilmiöitä", mutta muusta elämästäni kerron hyvin vähän. Tai kerron jotain, mutta vain sen minkä kaikki näkee päällekin päin, taidan olla sellainen simpukka, joka sitten siellä kotelon sisällä paukuttaa nyrkkiä seinään ja huutaa että pärkkele... Tai sitten en.

Tässäpä se sitten on:

Säännöt:

1.
Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla:

Perhe
Ystävyys
Rakkaus
Mitä tahansa
Minä itse

2.
Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään saman. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.

Olen tosi huono haastamaan ketään, mutta kuka haluaa esittäytyä, jätä kommentteihin vinkki niin käyn sua morjenstamassa!

3.
Lue haastamiesi postaukset ja jätä halutessasi kommentteja.

Kiitos haasteesta! Nuo linkit menee vanhaan blogiini, jonka hautaamista bittiavaruuteen suunnittelen, josko sen ampuisi marsia kiertävälle radalle ja käskisi kertoa terveisiä tutuille mennessään.

Huomiseksi yritän saada jo jotain neulonta-aiheistakin esille. Mutta kerrottakoon näin etukäteen, että tehkää mallitikku! Ei ole silloin niin paljon pelkoa siitä, että alussa pieneltä näyttänyt paita mahtuukin päälle niin että repun voi jättää puseron alle - ilman että alkaa kurkusta kiristämään..

Parantumaton

2008-02-06T14:10:00.000+02:00

Olen parantumaton aloittaja.

Nyt on taas Aloitusviikot menossa, eli lehdet on lärpätty hiirenkorville ja toinen toistaan mukavampi malli pääsee puikoille, parasta ennen päivämäärää ei ole merkattu.
Tosin toisesta päästä puran tekeleitä sitten pois. Purkuun meni tyttären neuletakki, mallia raidallinen, josta totesin etten itsekään pistäisi sitä päälle miksi siis lapseni pitäisi se laittaa?

Vaaleanpunaista Oliviaa on sen verran, että itselleni pääsi puikoille kesäksi paita (Minkä vuoden kesäksi??). Mallia on otettu viime kesän Modasta, mutta pääosin ohjeet on Ullan ylösalaisneuleesta. Katsotaan miten käy.

Tuota on ollut niin mukavaa tehdä, että illat pitkät menee kilkuttaessa. Ja koska tuo neule on puikoilla ahkeraan on huivintekele jäänyt paitsioon ja se reppana viettää kylmiä öitä olohuoneen matolla.

Mutta jonain päivänä otan ja teen sen valmiiksi. Ehkä jo huomenna kunhan yövuoron jälkeen ensin hieman nukun. Minulla on olohuoneessa nurkka, jossa majailevat käsityöni, sekä sekalainen kasa lankaa. Neulomuksia on kahdessa kassissa ja yhdessä isossa keramiikkavadissa. Päätin siivota toisen kasseista, koska epäilin siinä elävän oman pienen maailman. Mitään hälyttävää en löytänyt, mutta myönnän, että on kulunut jokunen kuukausi kun kassista on jotain ihan tähdellistä tarvittu.

Lähempi tarkastelu osoittaa, että kassi on ollut aktiivisessa käytössä viime kesänä.

Offi ei petä, vaikka vastassa ois ketä.

Löysin myös muutaman puikot, iloinen yllätys. Tosin ihmettelen mihin oli yhden setin 1 puikko hävinnyt ja toisen irrallaan leijailleen neljä..Mutta sukkia on suunniteltu, koskapa sukkakirja ja sukkalankaa löytyi myös. Nuo ovat tosin ajalta ennen joulua, mutta hautautuneet samaan kasaan. Mutta mysteeri oli tämä:

Bolero, mikä bolero?
Merkintöjen mukaan sellainen on tehtykin. Täytynee lukea vanhaa blogia, sieltä se varmaan löytyy. Mitä ilmeisimmin tuotos ei ole ollut kovinkaan edustava, koskapa sitä ei tähän hätään mistään löydy.

Lopuksi vielä kuvaa keittiöstämme, sekin valmistuu ajallaan, ehkä jo kesäksi. (olenko pessimistinen? Ääh- jotenkin ei vaan millään jaksais, sain kuitenkin aamulla naulattua listoja paikoilleen)

Nyt päiväunille, että jaksaa ensi yön valvoa! Palaillaan!

Eilisen tekstin uusinta kuvineen

2008-02-01T19:42:00.000+02:00

Tämä teksti siirtyi vuodatuksesta eiliseltä ja nyt toivoakseni saamme kuvatkin mukaan. Blogger on kyllä ihana kun kuviin tulee kehykset kaupan päälle.

Sain tänään salaistakin salaisemman kortin postista. Alkoi vallan kutkuttamaan ja jännittämään tuleva kevät. Myös itse olen puuhastellut Sny-projektin parissa, tänään kolusin kylän kauppoja ja löysin muutamia mukavia juttuja, mutta niistäpäs sitten kevväämmällä..

Olin viime yön töissä ja tämä päivä on sujunut enemmän tai vähemmän krapulaisessa olossa. Mun elimistö ei sopeudu ollenkaan yövalvomisiin ja niinpä oli helpotus suuri kun kello lähestyi aamuseitsemää. Sitä ennen oli kärsitty vilua ja nälkää, rytmihäiriöitä ja vatsanväänteitä. Tai siis minä kärsin, potilaat nukkuivat vallan hyvin. Otin muka neulomuksen mukaani töihin, jotta josko sitä muutaman rivin kilkuttelisi yön aikana, mutta mitä sitä hulluja, en olisi erottanut oikeaa ja nurjaa silmukkaa toisistaan. Puikoilla on nyt Bainbridge Scarf, josta teen ensimmäistä versiota Smartista, jos malli havaitaan hyväksi, ihanaksi ja kaikin puolin kelvolliseksi, saatan tehdä sen vaikkapa alpakasta. Olen kaulureiden ystävä ja aito 80-luvun nuori, silloinhan oli suurta huutoa Intian basaarista ostetut huvit, jotka sidottiin kaulaan ja kaikilla piti olla sellainen. Silloin totuin siihen, että kaula on suojattava, enkä ole päässyt tavasta eroon vieläkään.

Sain vihdoin ja viimein vihreän villatakin lopulliseen kuosiinsa ja siitähän tulikin vallan mainio takki! Aika retro-tyylinen, vallan 70-lukulainen, niukka ja tiukka. Oikee herneenpalko. Kuvaa tulee jahka saadaan..

Malli löytyi Novita-lehdestä 90-luvulta. Lisäsin malliin pituutta. Lanka on 7-veljestä Isoveljeä kaksinkertaisena, puikot oli 7, menekki 1280 grammaa, joten jos olisin ollut ahkera ennen joulua olisin päässyt tavoitteeseeni -10%:n kekkereissä. Nythän sain haalittua lisää lankaa sekä painoa, joten itsehillintäni osoittautui vallan surkeaksi. Tuo painonlisäys ei ole syynä "hieman" muhevaan etumukseen ja nappien kirraamiseen, vaan uskokaa tai älkää se oli tarkoituskin. (miksi kuulen tirskuntaa nurkan takaa??!)

Olin Palagan blogin 60 000 kävijä ja sain tänään postissa paketin. Oli taas olo kuin jouluna, jännitti niin kovasti. Paketista löytyi suklaapatukoita sekä Novitan Maxi-lankaa. Kiitos Palaga! Tytär varasi langan , halusi siitä ehdottomasti kesäksi jotain, nyt kahlaan malleja läpi, jotta mitä se jotain olisi. Kiitos Palaga, kurkistelen blogisi kautta jatkossakin mitä sinne koivujen kaupunkiin kuuluu.

Edit: neuloin tänään odottaessani tytärtä pianotunnilta ja huivi edistyikin muutaman kerroksen. Pitäisi vain vissiin alkaa tekemään hys-hys-rojektia valmiiksi, ajattelin pistää sen postiin maaliskuussa!

Olemme muuttaneet

2008-02-01T19:25:00.000+02:00

Olen varmaan maailman lyhytkäämisin ihminen, sillä vuodatuksen kuvaongelma osui kohdalleni ensimmäistä kertaa ja täällä ollaan nyt.

Tähän osoitteeseen siis muuttaa
Merrun puikot
olemme siis menneet askeleen eteenpäin, nyt ollaan jo puikoilla!
Tervetuloa uudet ja vanhat ystäväni mukaan kähertämään!