torstai, 22. joulukuuta 2011

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Herätys oli yövuoron jälkeisen horroksen jälkeen melko karu, kun ovikelloa soitettiin vallan vimmatusti ja koira tuntui tappelevan hunnilaumaa vastaan. Mutta siellä olikin vain ystävällinen postinkantaja pakettinsa kanssa. Sain paketin!

Snyni paljastui. Hän oli Karoliina blogista Elämän karusellissa. Kiitos Karoliina, olet ollut ihana sny. Ja viimeinen paketti oli ihanaakin ihanampi. Siis ihan megaihana. Olen käynyt painelemassa lankavyyhtejä kotiväen poskille. "kokeile kuinka ihanan pehmeää lankaa, mitähän tästä raaskii tehdä". Vooin kertoa että nyt tytär käänsi jo päänsä pois päin ja sanoi "joo joo, ihanan pehmoista ja mitähän sinä siitä sitten kutoisit". Joo, kaikki ei voi ymmärtää sitä, että jokin on niin ihanaa, jokin sellainen kuin lanka.

Paketissa oli Gjestalin Tinde-lankaa. Ihanaa harmaata. Ihanaa lankaa. Sanoinko että ihanan pehmeää? Oih... Lisäksi tuoksuvia kynttilöitä, ihanat nappimagneetit koristellussa rasiassaan, heijastin, heijastinnauhaa. Voi, paketti on aivan ihana! Kiitos! Suotta Karoliina itseäsi kortissa soimasit muistamisen vähäisyydestä, olen ollut täysin tyytyväinen ja otettu näistä muistamisista. kiitos vielä kerran p.s Blogisi on muuten tuttu, mutta en ikinä olisi sua snykseni bongannut. Hyvää Joulua.

Olen ollut ahkera muutoinkin kuin palkkatyössä. Opettelin tunisialaisen virkkauksen työkaverini kanssa paikallisessa Taito-shopissa ja voi miten oli mukavaa istuskella siellä kaupan takahuoneessa virkkaamassa. Sorruin luonnollisesti ostamaan lankaa (paljon), mutta ne tulivat mulle joululahjaksi... esittelen ne paremmalla ajalla. Tein myös yhdet lapaset, joista toinen täytyy tosin purkaa kun siitä tulikin sellanen sirpulikirkon kupoli, koin täydellinen blackoutin kärkikavennusten kanssa ja vasta muutaman päivän päästä tajusin minkä virheen olin tehnyt. Sytytys on ollut siis hieman hitaalla..

Parit baskerit on mysö valmiina ja nyt teen tyttärelle lapasia virkkaamalla. Kuvia sitten kun on aikaa kuvata.

Nyt toivotan kaikille rauhallista joulun aikaa, pakkaan laukkuni ja lähden kohti pohjois-Karjalaa. Huomenna mennään illalla kulkemaan Immanuelin mukana ja meidän joulu alkaa sitten siitä.

torstai, 1. joulukuuta 2011

Joulukuu alkoi!

Mutta SNY:ni paketin hain marraskuun puolella. Kiitos paketista ihana SNY. Paketti oli talvisen valkoinen, mutta valitettavasti meillä ei ole maa valkoisena, vaikka niin jo kovasti toivoisimme sen olevan. Talvi antaa odottaa tuloaan ja liukkaiden kelien johdosta olemme töissä saaneet kerrata murtuneiden ranteiden, nilkkojen ja lenkkien pre- ja postoperatiivista hoitoa.. Ei kiva.

Sny:ni valkoisesta paketista löytyi Gjestalin Jannea, silmukkamerkkejä, valkosuklaarusinoita ja ihan uutta tuttavuutta Schoppel Wollen Amiga ufach-lankaa. Janneista teen itselleni sukat. Sukkatilanteeni on aika surkea, ohuista langoista tekemäni sukat ovat kyllä ehjiä mutta kulutuksessa kulahtaneita eikä siis ollenkaan kivoja. Joten kohta minulla on uudet valkoiset sukat! Amiga-langasta haaveilen baskeria, jonka mallin tulostin Ravelrystä. Katsotaan nyt miten tässä edetään. Siis toisin sanoen riittääkö into. Mutta SNY:lleni K-I-I-T-O-S ihanasta paketista, jännityksellä odottelen joulukuuta ja kasvoja/ käsiä paketin takana.. Maininta Kajaanista sai mieleni suorastaan melankoliseksi ja Havukka-ahon ajattelija on kirjaston lainauslistalla..

Keskeneräisenä on villaliivi, jonka malli löytyi Novitan viimeisimmästä lehdestä. Malli on ruma. Mutta tytär haluaa sen. Saan tehtyä sitä muutaman sentin kerrallaan ja sitten pitää taas heittää pois. Malli on ruma, laatikkomainen ilman mitään muotoiluja. Tähtikuvio menettelee, mutta se on ruma. Lisäksi tytär halusi liivin mustavalkoisena, joka jotenkin lisää rumuuden tunnetta. Mutta..teinit ovat teinejä ja turhaa tehdä tyttärelle klassikkomalleja kun mieli halajaa mustaa muotia..

Jotakin valmistuneita kuitenkin sitten edellisen postauksen.


Pikkupojan sukat. Koko 25 tai ehkä hieman reilu 25. Langan nimestä muistan nimen Silja. Lanka on sukkalankaa ja sain kulutettu koko 50 gramman kerän. Väri on toki kirkkaampi kuin kuvassa, ihan kunnon ruskan sävyt.


Matto Lilli-ontelokuteesta. Malli taitaa olla Kauhavan Kangasaitan sivuilta. Täytyy myöntää, että ranteet huusi hallelujaa viimeisillä kierroksilla..Matosta tuli kiva. Voisin tehdä toisenkin. Työkaverini haaveili tällaisesta joulukuusen matosta, rohkaisin tekemään ja lupasin vertaisapua. Joku taisi innostuakin. Sittemmin mietimme mitä tehdään matolla, josta alkoikin tulemaan kuppimallinen? No riippukeinu, iso lehtikaivo (kori), miehensaalistusansa ja toki myös sellainen pussukka johon voisi mennä vetaista vetanarulla suun suppuun ja olla piilossa koko maailmaa..

Liisanlilja-huvi. Lanka Novitan RoseMohairia. Samassa kuvassa voitte kuvitella näkevänne Novitan Puro-porkkanasta tehdyn Liisanlilja-huivin, josta tuli kooltaan hieman pienempi ja jos Purosta saman huivin teen niin suuremmat puikot kehiin (tein nyt 3½ puikoilla). Tästä vaaleansinisestä tuli aika ihana, jäinen. En aio itse käyttää, joten katsotaan joutuuko joku "yllättymään" huivista.. Porkkana on jo jatkanut matkaansa.

Tekeilläkin on jotain.

Sukat. Lanka Seiska Veikkaa. Malli Novitan sukkalehdestä. Sukista pitäisi tulla jalkaan 38 sopivat, ja jostain syystä sukat istuu mun jalkaan parhaimmin. Joko mallineule venyy tai sitten mun jalka on kutistunut. Tosin 42 talvikengät eivät ole yhtään suuret.. No katsotaan. Pakettiin nämäkin menee, en sitten tiedä mihin pakettiin.


Sitten on vaiheessa kämmekkäät. Noron jämistä aloitetut. Molemmat samassa kohdassa menossa ja tähän se sitten jäikin, lanka nimittäin loppui. Nyt sitten kuumeisesti yritän pohtia että millä jatkaisi loppuun??? Kokeilin jo Floricaa, mutta ne eivät istuneet ollenkaan yhteen. En kuitenkaan viitsi ostaa Noro-kerää, koska näihin menee ehkä 25 g lankaa..No jäämme odottamaan miten asia ratkeaa.

Nyt poistun taka-alalle pitämään pienen siestan. Yövuorot kutsuvat.
Mukavaa joulukuuta itsekullekin!

Merru

p.s Valkosuklaarusinat on syömättä, herkuttelen ne ensi yönä kun useimmat teistä nukkuvat.

perjantai, 21. lokakuuta 2011

Pakettipäivä

Keskiviikkona kun raahauduin puoli kymmenen maissa illalla töistä kotiin, minua odotti pakettipäivä. Tosin sitä ennen ehdin manata ammattini, pyöränlampun, huonon kelin ja erityisen huonot eväät (jotka olin itse tehnyt). Sitten miäs sanoi, että istuhan alas, ota kuppi kuumaa ja katso sinulle on kaksi pakettia. Tytär säestää; KAKSI pakettia, me ei iskän kans saada ikinä paketteja! Ja totta, kaksi pakettia. Voitte varmaan kuvitella kuinka nätisti niitä paketteja siinä availin, silleen sivistyneesti..

Paketti oli Sny:ltäni. Kiitos!
Lanka on Langyarnsin Merinoa, ja ei mitä tahansa merinoa vaan extrafine merinoa. Ja totta, se on pehmeää. Kuin vauvan iho. Enkä yhtään osaa sanoa mitä siitä tekisin, hipeltelen sitä ensimmäiset 5 vuotta, se on NIIN pehmeää. Paketissa oli myös cappucinoa pusseissa, lakritsaa, ihanat napit joista seuraava kuva ja rintanappi jossa lukee miulla on kaikki langat käsissä. Se on NIIN ihana. Ajattelin laittaa sen töissä käyttämääni kynätaskuun kiinni. (Uutena hoitsuna kun ei ihan aina ole NIIN kaikki langat käsissä..varsinkaan kun pitää niitä papereita pyörittää. Jaa, olenko koskaan maininnut, että mulla on ihan maailman parhaat työkamut? Toivottavasti mahdollisimman monella muullakin on.)



Napit. Nuokin on niin ihanat. Mie oon niin onnekas. Ihan oikeasti.
Kiitos Sny, olet ihana.

Se toinen paketti oli ihan mysteeri. Katsoin lähettäjän nimeä ja ihmettelin. Ihmettelin vielä lisää, eikä mulla raksuttanut ollenkaan. Revin (huom!) paketin auki ihan hetkessä ja löysin paketin sisältä kortin. Kiitos Titti! Kiitos!

Olin arpaonnekas ja voitin Titin blogiarvonnassa ja tämä mahtava paketti tuli siis arpajaisvoittona. Paketissa oli vaikka mitä. Tämä oli ihanin.

Paketissa oli paljon muutakin.

Paketissa oli muistivihko (pilkistää suklaan alta things to do), kynttilöitä, tuoksupussi, madonnareliefi, suklaata ja kalenteri. Kiitos Titti, paketti oli aivan ihana.

Pakettipäiväni oli niin hyvä ja suorastaan täydellinen, että eilen en edes jaksanut murista kun läksin aamuvuoroon polkemaan ja keli oli kuten Snoopy kirjansa aloittaa, oli synkkä ja myrskyinen..Totesin, että ihminen tulee iloiseksi kyllä helposti kun kokee että joku muistaa ja välittää. Ja aloinkin sitten kyhäämään pakettia omalle snylleni. Ja saatanpa lähettää jotain jollekulle muullekin, kunhan tässä oikein innostun. Olen myynyt kirjoja Bookyn vihreiden kirjojen kautta ja olen paikallisen postin vakioasiakas..Postissa tervehditäänkin; no hei taas! Laitetaanko taas pakettia maailmalle..Laitetaan vaan. ;)

Koska tämä on neuleblogi, lupaan seuraavaksi esitellä pari neuletta. Yksi huivi on valmis, mutta unohdin kuvata sen viimeksi ja pienen miehen sukat on puikoilla. Nyt vain tämä työelämä häiritsee harrastustoimintaa rankalla kädellä. Väki sairastaa ja jäljelle jääneet tekee sitten pitempiä vuoroja ja siirtelee vapaapäiviään.. semmoista se.

Mutta sellainen oli pakettipäivä. Ja kyllä, karkit on jo syöty.

tiistai, 18. lokakuuta 2011

Sukat poikineen

Lupasin opettaa tyttären ompelemaan. Olen sen tehnyt ja teen sitä koko ajan. Olen aivan suunnattoman ahdistunut, kun joudun ohjaamaan ja opettamaan. Aina saman asian uudelleen ja uudelleen ja uudelleen...Onneksi en ikinä edes haaveillut opettajan ammatista. Mutta niin vain on saatu ommeltua mekko ja nyt tehdään farkkuja. Olen käynyt parvekkeella pureksimassa parvekkeen kaidetta ja jyrsinyt ranneluitani vessan oven takana. Mutta olen jaksanut ohjata, siitä olen erityisen ylpeä. Ne jotka minut tuntee, tietävät että en ole kovinkaan sosiaalinen ihminen enkä kyllä kovin hyvin jaksa muita opettaa. Ken osaa, se osaa, joka ei osaa niin oma on häpeänsä. Mutta kait se pitää lapsensa ompelemaan opettaa..

Olen myös saanut R U M A- sukat tehtyä. Kuva on yhtä epäonnistunut kuin ajatus näistä sukista, mutta kun lama-aikakin koputtelee nurkan takana, niin ei passaa valittaa. Lämpimät on. Lankana on Novitan ticotico (musta) ja jokin turkkilainen sukkalanka, jonka nimeä en muista. Raitalankaa on neulottu aiemmin huiviksi ja sukiksi, mutta vasta mustan kanssa saatoin tehdä nämä valmiiksi. Ja on näitä tehtykin. Koko kesä ja syksy.

Kuva on huono, kuten aina tähän aikaan vuodesta.

Velipojalla oli synttärit. Ja kun oli tuota Raggegarnia ihan reilusti vielä jäljellä, niin siitäpä sitten sukat velipojalle ihan sellaisella muutaman päivän tahdilla. Mallineuleen löysin jostain blogista, laitan se tähän kun löydän muistiinpanoni.
Lankahan on kankeaa kuin köysi. Toivottavasti sukat kestääkin siitä edestä. Hitto, lankaa on vielä reilut puoli kiloa jäljellä. Mutta ehkäpä isä saa sitten tuollaiset sukat joululahjaksi. Ehkä.

Puikoilla on on nyt pienen miehen sukat. Nyt meni hankalaksi, pitää mennä. CIAO!

lauantai, 24. syyskuuta 2011

Kyllä kannatti jännittää!





Edelliseen postaukseen oli SNY:ni laittanut viestiä, että paketti lähtee jahka joku ehtii/ jaksaa/ viitsii käydä postissa..Ja kuinka ollakkaan, toissapäivänä aivan karmean kiireisen työpäivän jälkeen kun makasin sohvalla ihan raatona, soi ovikello. Oven takana oli postipoika, joka säikähti pientä koiraamme joka USKOO kaikkien rakastavan sitä. (eli koira hyppii ilmaan edessäsi suussaan luu ja kerjää rapsutuksia..)
Postipoika toi kirjeen eli paketin. Ja kun sain sen auki, siellä oli kaikkea ihanaa..
Lanka on AIVAN ihanaa. Olen hipeltänyt sitä joka ilta.. Heijastimesta tytär meni ihan vihreäksi ja kynttilä on just tän syksyn väri. Kiitos! Niin ja karkit.. ne meni jo.

Anteeksi ihan kamala laatu tuossa kuvassa. Kamerasta loppui akku heti tän kuvan otettuani ja olen taistellut kameran kanssa kaksi päivää, joten en jaksanut enää tapella uutta kuvaa... Mun piti postata jo eilen, mutta tyhjensin nerokkaasti kameran muistikortin ilman että kamera ehti ladata kuvia koneelle. Kyllä, olen onnitellut itseäni useaan otteeseen.

SNY saamani lanka on ihan ehdottomasti huivilankaa, se on NIIn pehmeää ja NIIN ihanaa! Sanoinko jo? Se on 100% baby merinoa ja malabrigoa. Mulle ihan uusi tuttavuus. Ihanaa... Otan jossain vaiheessa uuden kuvan, langan väri ei ole noin synkkä kuin kuvassa..

Kävin eilen myös paikallisessa marketissa ja koska lankaa oli alennuksessa, oli hyllyt pengotava vaikka ei mitään tarvikaan. Novitan Ticoticoa oli paria väriä -30% ja luonnollisesti ostin. Sukat vai huivi? Ehkä sukat.


Puikoilla on huivi. Menee arpajaispalkinnoksi jahka saan sen tehtyä. Kuvaa kunhan valmistuu. Ja yövuorosukat, joita on ollut ajatuksena neuloa aina yövuorossa hiljaisina hetkinä. No olen tehnyt tässä kymmenkunta yötä aika lyhyen ajan sisällä ja ehtinyt neuloa toisen sukan valmiiksi eli n. 20 cm ja toiseen sukkaan kärjen valmiiksi. Ei ole tarvinnut siis yövuoroissa paljoa istuskella vaan tossua on saanut toisen eteen pistellä ihan tosissaan vaikka meitä on 3 yökköä töissä..eli ehkä on pakko tehdä toista sukkaa myös päiväsaikaan ja kotona.

To do-listat on ihania. Löysin sellaisen viime vuoden kalenterista. En ole tehnyt siitä listasta mitään. Mutta silti listoja on ihanaa tehdä.. aion siis
- ommella itselleni trikoomekon (kangas+)
- Revontulihuivi (lanka+)
- Bones-sukat (lanka+)
- sormikkaat (oranssit, lanka -)
- kirjoneulesukat Droppsin sivuilta (langat+)
- ommella takkimekko (kangas+)
.............
.............
.............
.............
Tuosta on hyvä lähteä liikkeelle.Palataan taas!
Ja SNY:lle KIITOS! Pelastit mun päivän aivan ihanalla paketilla. Kiitos.

tiistai, 13. syyskuuta 2011

Syksy


Ihanaa kun syksy alkaa vihdoin ja viimein tulla. Odotan edelleen sitä Jäämeren kylmää tuulta, joka saa kaiken tuntumaankin syksyltä. Kelit ovat olleet niin lämpimät, ettei oikeaan fiilikseen ole vielä oikein päässyt..

Että nolottaa kun SNY:n ilmoittautumislomakkeen kysymyksiin vastasin, etten ikinä neulo tekokuitua...Kävelimme varmaan seuraavana päivänä tyttären kanssa Anttilaan ja hän halusi tunikalangaksi 100% akryylilangan. Se oli kuulemma sopivan pehmeä. Annoin periksi, sillä tunikat tulevat ja menevät.. Lisäsin langalle kaveriksi vielä Novitan Rose Mohairia, jota löysin laatikoiden uumenista. Malli on Novitan lehdestä, oli vaan lehdessä tehty Purosta.

Tokihan tyttärellä on ollut tuo tunika myös Novitan Purosta. Joulupukki toi sellaisen, mutta joku täystumpelo äiti nakkasi tunikan pyykkikoneeseen (tosin villaohjelmalle) ja voilá! Pusero mahtui koiralle, joka ei kuitenkaan suostunut sitä laittamaan päälleen..

Omalle Snylleni olen pakettia kasaillut, nyt kun saisi vielä aikaiseksi kävellä postiin ja laittaa sen Kustin mukaan. Ehkä sitä on tullut jotenkin ylikriittiseksi itseään kohtaan, kun on ollut TOSI hankalaa miettiä paketin sisältöä.. Ei kait tämä aikaisemmin tällaista tuskaa ollut? Ehkä pitäisi löysätä pipoa ja laittaa vaan paketti menemään, se riskihän se on otettava.

Jos Rovaniemellä päin kuljeksitte, niin piipahtakaahan Johannes Laurin Käsityötalossa olevassa lankakauppa NeulonTaissa. Palvelu on siellä täysi kymppi ja papukaijan merkki vielä päälle. Kävin siellä hengailemassa (tai sitähän sanotaan hengailemiseksi kun menet lankakauppaan MUKA katselemaan, vaikka tiedät että tulet sieltä ulos satasen köyhempänä..) ja kun kerroin hattuongelmastani (iso pää) sain kokeiltavakseni baskerin, lankasuosituksen ja kotiin vielä ohjeen sähköpostiin PDF-tiedostona. Sain jopa baskerin valmiiksi..

Ohjeen pintakuvio oli kahden kerroksen helmineuletta, mutta tykkään helmineuleesta tuollaisena ihan mahdottomasti. Siinä on jotain perienglantilaista..Olen varmaan ollut edellisessä elämässäni kettukoirana Englannin maaseudulla..Lanka on Noroa. Baskeri on vielä kastelematta ja muotoilematta, joten se vielä hieman törröttää tuossa kuvassa.

Nyt kun sukkia on kudottu satavuotiaille, varusmiehille ja vastasyntyneille ja kerätään moneen muuhun hyvään tarkoitukseen neulomuksia, haluan muistuttaa kaikkia entisaikojen neulomistalkoista. Sota-aikana kotirintama neuloi sukat, puserot ja lapaset rintamalle ja teki paljon muutakin. Perinnettä voi kunnioittaa liittymällä erilaisiin perinneyhdistyksiin. Mie kuulun tähän, tule siekin toimintaan mukaan. Vanhoilta Lotilta saa tarinoiden muodossa NIIN paljon..Välillä olen miettinyt että kumpi meistä on kohta yhdeksänkymmenen, tuo entinen Lotta vai mie?

Näihin mietteisiin..

p.s MIE VOITIN ARPAJAISISSA!! Täällä. Käykää tutustumassa, ihana blogi. Sulattanut mun sydämen moneen kertaan.

torstai, 4. elokuuta 2011

Kyllä kuvaaminen voi olla hankalaa..

Kyllä minä niin mieleni pahoitin..

Siinäpä vasta tämän päivän ehkäpä kuuluisin tekstin aloitus. Kyllähän Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan päiväkirjan tuntevat kaikki. Ja huomenna Radio Suomessa alkaa uudet jaksot klo 13.55. Harmi että olen yleensä tuohon aikaan töissä...Mutta onneksi Ylen Areena on olemassa.

Mutta itse kyllä NIIN mieleni pahoitin kun en saanut kuvattua vauhdilla neulottuja villasukkia. Ne kun menivät jo lahjaksi. Mulla on yksi kuva puhelimessa, yritän ladata sen jossain vaiheessa, jahka löydän oikeanlaisen piuhan puhelimen ja tietokoneen välille.. Ah- kyllä tekniikka sitten helpottaa ihmiselämää.

Olen toki tehnyt muutakin kuin rutissut huonoa tuuriani kameran kanssa. Olen neulonut. Ensin sain valmiiksi lapsen sukat joita edellisessä postauksessa esittelin. Tein kärjet sinisellä seiskaveikalla, jota siis sain serkultani ja pikkuheppu siten siis uudet sukat. Niistä ei kylläkään ole kuvaa.

Samaan aikaan tein samaiselle pikkuhepulle villatakkia Woolista. Lanka on neulottu kaksinkertaisella langalla. Malli on Tekstiiliteollisuuden mallilehdestä, johon on koottu Moda-lehdessä olleita malleja. Tykkäsin kovasti tästä takista. Lankaa jäi valitettavasti vielä sen verran, että jotain pitäisi vielä keksiä.

Jonkin sinisen tai vihreän Woolin kanssa voisi neuloa vaikka raitapaidan samaiselle hepulle. Ehkä, joskus. Takin napit ovat vanhaa varastoa ja lankakin hyvin kauan aikaa marinoitunutta. Joten oli jo aikakin saada tuo lanka pois kuleksimasta.

Sitten huomasin, että appiukolla on syntymäpäivät. Onneksi paksu lanka antaa paljon tulosta hyvin lyhyessä ajassa.
Lanka on Raggegarnia ja haisee (vai tuoksuu?) ihan lampaalle. Uskon että tuosta langasta tehdyt sukat ei kulu puhki yhdessä syksyssä. Toiset sukat samasta langasta on jo puikoilla..pikkuveli täyttää vuosia ensi viikolla. Lankaa meni sukkiin n. 150 g. Mulla on lankaa täysi kilo, joten vielä muutamat sukat saan kilkutella ihan samalla sävyllä. Lanka on aika "tikkuista", joten etusormeen on hankautunut ihan lankaura.

Sitten esittelisin ne polvisukat, joista ei siis kuvaa. Tein uusimmasta Novitasta mallin 34. Mutta yksivärisestä langasta. En voi ymmärtää miksi tehdä pitsiä tai palmikkoa tai ihan mitä kiemuraa tahansa jos käyttää raitalankaa? Lehdessä sukat ei näytä miltään, mutta yksivärisinä niistä tuli ihan sievät. Sukat lahjoitettiin eilen syntymäpäiväsankarille, onnea vaan.

Nyt siis puikoilla pikkuveljen synttärisukat. Ja kun niistä päästään, onkin seuraavan veljen synttärit.. Ja sittenhän pitäisi aloittaa jo jouluneulominen..Eli melkoisen tavoitteellista on nyt tämä homma. Vähän tylsää..kuten myös se, että sukan tarvitsijoita/ haluajia olisi enemmänkin. Olen kuitenkin päättänyt etten neulo kuin sukulaisille, jos jollekin muulle teen niin lahjaksi tai vastaavaa. En ala koko tuttavapiiriä sukissa pitämään. Mulla kun on tuo työkin hoidettavana, eikä niistä sukista saa muuta kuin antamisen ilon. Semmosta se.

Ilmoittauduin mukaan myös syksyn SNY-kierrokselle! Olen ollut mukana viimeksi vuonna 2008. Joten ihan mukava syksy tulossa..

Mutta nyt pitää kääntää kohtapuoliin pyörän keula kohti keskussairaalaa, joten seuraavaan kertaan!